Minnan nettikolo.

Viime päivinä, aiemman kirjoitukseni jälkeen, olen panostanut Nintendo Wiin etsimiseen ihan liikaa. Viime viikon lopulla nimittäin paljastui, että minulla on töitä ainakin tämän vuoden loppuun asti. Tästä syystä en enää harkiste Wiin ostamista vaan olen päättänyt hankkia sellaisen.

Ostoa pitäisi kuitenkin lykätä ainakin kesä-heinäkuun vaihteeseen, mutta kovasti sormissa polttelee jo päästä pelaamaan. Se näyttää mainoksissa niin mukavalta touhulta! Wii olisi loistava ohjelmanumero illanviettoihin.

Riippuen tilanteesta, Wiin hintatasosta ja mahdollisista tarjouksista, saatan ostaa Wiin ihan uutena. Harkitsen kuitenkin vakavasti, että ostaisin vähän käytetyn ja uudehkon konsolin. Käytettynä voisi saada yhdessä paketissa suhteessa halvemmalla muutaman lisätarvikeen, jotka on pakko ostaa kuitenkin.

Kiikarissa on peruskonsolin ja tarvikkeiden lisäksi, joko uutena tai käytettynä tai sopivana yhdistelmänä ainakin seuraavat:

• toinen remote-ohjain ja siihen nunchuk-lisäohjain
• Super Mario Galaxy -peli
• Mario Kart -peli (sisältää Wii Wheel -ratin)
• toinen Wii Wheel -ratti

Näiden lisäksi voisin haluta Wiille jonkin kunnollisen golf-pelin (esimerkiksi Tiger Woods PGA 07) ja jonkin muun urheilupelin kuten EA Sportsin NHL:n. NHL menee golfin edelle. Virtual Consoleen haluaisin ainakin Super Mario 3:n (NES).

Olen törmännyt jo useampaan hyvältä vaikuttavaan Wii-pakettiin sekä Huuto.netissä että muualla. Selvästi on nähtävissä, että käytettynä ostaessa pelit ja ohjaimet saa halvemmalla, jos vain paketissa on juuri sopivat roippeet mukana. Jos päädyn ostamaan lisäohjaimia uutena, tilaan ne luultavasti Saksasta, josta ne saa noin 30% halvemmalla kuin Suomesta.

Seuraavat viikot täytyy tiukasti seurata eri myyntipalstojen tarjontaa, jottei täydellinen paketti mene silmien ohi. Kunpa joku myisi vähän käytettyä Wii:tä kaksilla ohjaimilla ja kahdella juuri oikealla pelillä! Huoh, edessä pakkomielteiset viikot.

Olen päättänyt, että jos saan jatkaa nykyisessä työssäni vielä heinäkuunkin jälkeen (tai saan vastaavanlaisen toisen työn), ostan syksyn mittaan muutaman kivan vimpaimen. Toki listani voisi olla hyvinkin pitkä ja kallis (42″ taulutelevisio, uusi VW Golf,…), mutta yritän pysytellä kohtuuden rajoissa, koska parisen viikkoa sitten avaamamme Veikkaus-tilikään ei ole vielä poikinut pennosia. Viimeistään syksyllä olisi siis kiva ostaa ainakin seuraavat värkit.

Creative Zen on Creativen uudehko mp3-soitin, joka on vain luottokortin kokoinen ja painoa on alle 60 grammaa. Zenissä on 2.5 tuuman värinäyttö, muistin laajennuksen mahdollista SD-korttipaikka ja epäoleellisia ominaisuuksia kuten kalenteri, tehtävälista ja hälytystoimintoja. Flash-muistilla varustettu soitin on saatavilla 2, 4, 8, 16 ja 32 gigatavun muisteilla. Itselläni olisi kiikarissa 4 Gt:n malli, jota myydään noin sadan euron hintaan. Muropaketin vertailussa Creative Zen on voittaja ja järkivalinta, kun vastassa on iPod nano.

Nintendo Wii on legendaarisen pelikonsolivalmistaja Nintendon uusin konsoli, joka on ollut markkinoilla 1,5 vuotta. Nintendon “matolaatikko” (8-bittinen Nintendo Entertainment System) oli lapsuuden suuri haave, mutta silloin oli tyytyminen naapureiden luona pelailuun. En ole koskaan jaksanut kiinnostua väkivaltaisista taistelupeleistä vaan autopelit, tasohyppelyt ja urheilupelit ovat olleet ykkössuosikkeja. Nintendo Wii vaikuttaa sekä televisiomainosten että Nintendon nettisivujen mukaan harmittomalta koko perheen konsolilta, joka olisi mukavaa illan viihdettä. Peruspaketin mukana toimitetaan Wii Sports -pelikokoelma, joka tarjoaa urheilullisia haasteita muun muassa nyrkkeilyn ja keilailun parissa. Lisäksi Wiissä on Virtual Console, joka mahdollistaa, että konsolin muistiin voi ladata maksullisia klassikkopelejä Nintendo-historian ajalta. Oi! Tämän avulla pääsisi pelaamaan jälleen Super Mario Bros 3:sta!

Wacom Bamboo on Wacomin piirtopöytä valmistajan valikoiman edullisimmasta päästä, mutta se täyttäisi varmasti tämän hetkiset tarpeeni. Ostaisin A6-kokoisen piirtopöydän, jonka hinta pyörii noin seitsemänkymmenen euron tietämissä. Luulisin, että piirtopöytä helpottaisi kuvankäsittelyä kovasti. Tarkkakaan hiiri ei ole yhtä hyvä kuin kynä. Piirtopöytää voi käyttää myös muissa toiminnoissa hiiren sijaisena, mutta en usko, että kokonaan siirtyisin pöydän käyttöön.

Sisko antoi tehtäväkseni etsiä itselleen 800-1000 euron hintaisen kannettavan tietokoneen, joka sopisi nettisurffailuun, videoiden katseluun, musiikinkuunteluun ja muuhun multimediaan. Pelivalmius Sims 2 -tyylisille peleille olisi hyvä olla, mutta muuten ei näytönohjaimen tarvitse olla mikään high end -malli. Kannettavuus ja akunkesto eivät ole tärkeimpiä ominaisuuksia, koska kone tulee olemaan yhdessä paikassa ja vain satunnaisesti mökkireissuilla mukana. Tämän vuoksi laajensin etsinnät 14.1- ja 15.4-tuumaisten lisäksi myös 17-tuuman näytöllä varustettuihin “raahattaviin”.

Valmistajat

Päätin aloittaa etsinnän rajaamalla mahdolliset valmistajat. Laadukkaat ja luotettavat HP:n yritysläppärit ja Lenovon Thinkpadit olivat pois laskuista, koska koneet ovat liian toimistotyylisiä. Sonyn läppärit ovat tyylikkäitä, mutta turhan kalliita. Apple on käyttöjärjestelmänsä ja hintansa puolesta pois laskuista.

Itselläni on vuoden verran hyvin toiminut LG ja aiemmin olin 2,5 vuotta tyytyväinen Fujitsu-Siemensin Amilon omistaja. Toisella siskolla on HP:n kuluttajakannettava toiminut kohtuullisen hyvin kolme vuotta, vaikka HP ei kai ole se paras vaihtoehto kuluttajaläppäreiden puolella. Aceria olen vierastanut, koska sen läppäreiden laadusta löytyy nettipalstojen mukaan paljon huomautettavaa. Toistaalta myönteisiäkin mielipiteitä löytyy. Lisäksi merkkivaihtoehtojen joukossa olivat myös Asus ja MSI, jotka ovat itselleni melko tuntemattomia, mutta kuuleman mukaan koneet ovat ihan “OK”. Komponenttipuolella molemmat ovat luotettavia merkkejä.

Vaatimukset

Määrittelin suurinpiirteiset vaatimukset, jotka koneen pitäisi täyttää:

• Hinta: alle 1000 euroa kotiin toimitettuna.
• Näyttö: 14.1-17″ laajakuvanäyttö, pienemmässä koossa ainakin 1280×800, suuremissa vähintään 1440×900.
• Prosessori: tuplaydin prosessori, yli 2 GHz (x2), mielellään Intel.
• Muisti: viimeistään päivityksen jälkeen 3-4 Gt, jotta Vista pyörii kevyesti.
• Kovalevy: vähintään 250 Gt, mielellään enemmän.
• Näytönohjain: mieluummin ATI Radeon Mobility, mutta nVidia GeForce kelpaa myös.
• Liitännät: WLAN, 3xUSB 2.0, DVI tai HDMI.
• OS: Vista Home Premium (harmillisesti valmispaketeissa on vain 32-bittinen vaihtoehto).
• Plussaa: täysikokoinen näppäimistö.

Vaihtoehdot

Eniten vaihtoehtoja karsi kovalevy ja käyttömuisti. Monissa hintahaarukan koneissa oli vain 160 Gt:n kovalevy ja moni kone olisi muistipäivityksen (2 Gt -> 4 Gt) jälkeen mennyt budjetin yli. Kun päätin olla kovasti välittämättä prosessorin valmistajasta, vaihtoehtojen määrä kasvoi. Myös näytönohjaimen valmistajan suhteen jouduin löysäämään. Jostain syystä nVidian näytönohjain ja AMD:n suoritin on hyvin tavallinen yhdistelmä. (Ottaen huomioon, että ATI ja AMD ovat “samaa puljua”.) Selvästi eniten kovalevytilaa löytyy 17-tuuman koneista tässä hintahaarukassa.

LG:llä ja MSI:llä ei ollut sopivia vaihtoehtoja. Joko hinnat olivat liian kovat tai tehot liian heikot. Fujitsu-Siemensin mallien 15.4-tuuman näyttöjen resoluutio oli heikko ja 17-tuuman mallit kalliita. Lopulta vaihtoehtoina olivat Asus M51SE, HP Pavilion dv9890eo, Acer TravelMate 7520G-402G16 ja Acer Aspire 7520G.

Asus M51SE: Intel C2D T8100 (2.1 GHz), 2 Gt muistia, 250 Gt kovalevytilaa, 15.4″ (1440×900), Ati Radeon Mobility HD3470 (256 Mt), DVI, WLAN, Bluetooth, 3xUSB, 1xeSATA, takuu 2 vuotta. Hinta: noin 930 € (+70 euroa muistipäivitykseen).

HP Pavilion dv9890eo: AMD 64 X2 TL-60 (1.6 GHz), 3 Gt muistia, 320 Gt kovalevytilaa, 17″ (1440×900), nVidia GeFroce 8400M GS, HDMI, WLAN, 4xUSB, takuu 1 vuosi. Hinta: noin 860 €.

Acer TravelMate 7520G-402G16: AMD 64 X2 TL-60 (2 GHz), 2 Gt muistia, 320 Gt kovalevytilaa, 17″ (1440×900), Ati Radeon Mobility HD2400XT (256 Mt), WLAN, Bluetooth, 4xUSB, takuu 1 vuosi. Hinta: noin 800 € (+ 70 euroa muistipäivitykseen).

Acer Aspire 7520G: AMD 64 X2 TL-62 (2 GHz), 3 Gt muistia, 640 Gt kovalevytilaa, 17″ (1440×900), nVidia GeForce 8600M GS (512 Mt), DVI, WLAN, 4xUSB, takuu 1 vuosi. Hinta: noin 905 €.

Lopputulema

Jos olisin ollut ostamassa konetta itselleni ja nämä olisivat olleet vaihtoehdot, olisin valinnut Acer TravelMaten, tehnyt siihen muistipäivitykset ja ostanut 2 vuotta lisätakuuta (noin 100 euroa). TravelMatet ovat Acerin “yrityskannettavia” ja ne näyttävät laadukkaammilta ja vakuuttavemmilta kuin Aspiret.

Siskolle oli kuitenkin tärkeintä saada tehokas kone, johon ei tarvitsisi tehdä muistipäivitystä ja jonka kovalevytila riittäisi moneksi vuodeksi eteenpäin ilman, että tarvitsee ostaa ulkoista kovalevyä. Tilasin siis Acer Aspire 7520G:n NetAnttilasta (itselleni poikkeuksellista ostaa tietokonetarpeita marketista), jossa kone oli tarjouksessa ja lopullinen hinta postituskuluineen oli 905 euroa. Sama kone muualla näytti olevan yli 1000 euroa. Toivottavasti tein hyvän päätöksen eikä kone ole ensimmäisen kuukauden jälkeen kahta kuukautta huoltoreissussa. Eh.

Julkaistu aiemmin Populaarikulttuuria ja tekniikkaa -blogissani 1. marraskuuta, 2007. Tässä lyhennetty ja muokattu versio.

Elektroniikka ostaessani minulla on ollut useamman vuoden tapana kääntyä ensin verkkokauppojen puoleen, koska nettikaupoissa on usein halvinta. Verkkokaupat voivat pitää matalampaa hintatasoa kivijalkamyymälöihin verrattuna, koska monesti ne säästävät myymäläkustannuksissa ja henkilökuntakuluissa. Tämä on itsestään selvä tosiasia, joka mainitaan sähköisen kaupankäynnin oppikirjoissa. Toki nettikauppojenkin hintatasossa on huomattavia eroja, kun niitä alkaa verrata toisiinsa. Koskaan ei kuitenkaan saa sokeasti luottaa siihen, että mielivaltaisesti valitusta verkkokaupasta saa halvimmalla. Joskus kivijalkamyymälätkin pystyvät kilpailemaan hinnottelussa verkkokauppojen kanssa.

Nettikauppojen asiakkaita varten on netissä useita (puolueettomia) hintavertailupalveluita, joiden avulla pystyy jossain määrin selvittämään, mistä tuotteen X saa edullisimmin. Suomalaista hintavertailua tarjoaa muun muassa MikroBitti-lehden sivuilla alunperin pyörinyt Hintaseuranta.fi (elokuvat, tietotekniikka ja elektroniikka), AfterDawn-tietotekniikkasivuston uudehko Laitevertailu, josta löytyy myös hintatietoja, ja Vertaa.fi, jossa on mukana laajempi tuoteskaala kuin kahdessa ensin mainitussa. Saksassa on tunnetusti monesti edullisempi hintataso kuin Suomessa, joten Geizhals Preisvergleich on hyvä löytyä selaimen kirjanmerkeistä.

Suomalaiskauppoja vertaillessa käytän oikeastaan pelkästään Hintaseurantaa, koska sen vertailussa on mukana omien havaintojeni mukaan eniten kauppoja ja se tarjoaa Hintakori-toiminnon avulla monipuolisempia vertailuominaisuuksia. Heidänkään vertailussa ei tietenkään ole kaikkia mahdollisia suomalaisia verkkokauppoja, vaan monesti nettihakukoneella laitteen mallinimeä hakusanana käyttäen löytyy useita kauppoja, joiden hintataso on usein kilpailukykyinen. Esimerkiksi yksi tunnetuimmista suomalaisista tietotekniikan ja viihdeelektroniikan nettikaupoista, Verkkokauppa.com, ei ole mukana hintavertailussa.

Moni ostaa varsinkin elektroniikan mielellään perinteisestä kaupasta. He ovat valmiita maksamaan lisähintaa palvelusta, joka saattaa oman kokemukseni mukaan olla joskus arveluttavan huonotasoista. En edes tiedä, montako kertaa olen kiertänyt liikkeissä vertailemassa kännyköiden tai dvd-soittimien tai televisioden hintoja ja tiennyt laitteista enemmän kuin myyjä. Parin tunnin nettiselailulla ja tuotetietojen vertailulla voittaa myyjän helposti tiedon määrässä.

Monille on tärkeää myös se, että takuuhuollon ollessa tarpeen myyjäliike löytyy läheltä ja tavaran voi viedä huoltoon henkilökohtaisesti. Toisaalta esimerkiksi tietokonetta ostaessa myyjää tärkeämmässä asemassa on koneen valmistaja tai maahantuoja. Sen ainoan kerran, kun minun piti lähettää pöytäkone huoltoon, hoidin takuuhuollon suoraan Fujitsu-Siemensin kanssa. Kone haettiin kotoa ja palautettiin takaisin kotiin ja koko operaatio kesti noin viikon. En usko, että paikallisen kodinelektroniikkaliikkeen kautta huoltoon toimitettu laite olisi tullut yhtä nopeasti takaisin. Läppäriä ostaessa valtisin merkin osittain takuuhuollon järjestelyn vuoksi. LG:lläni on kahden vuoden on-site takuu, joka hoituu InfoCaren kautta. Toivon, että he hoitavat palvelunsa yhtä nopeasti kuin FS, jos joskus tarvitsen takuuhuoltoa koneelleni.

Monia arveluttaa myös verkko-ostamisen turvallisuus. Itselläni ei ole verkko-ostohistoriassani huonoja kokemuksia ja uskon, että verkko-ostaminen on yhtä turvallista kuin kivijalkamyymälästä ostaminen. Harmillista takapakkia verkkokauppojen maineelle on kuitenkin tuonut tänä keväänä uutisoinnista tuttu Store24-tapaus, jossa satojen asiakkaiden tilaamat ja maksamat tuotteet on jätetty toimittamatta ja lisäksi yrityksen verkkosivut on suljettu. Tällaiset tapaukset ovat kuitenkin harvinaisia enkä haluaisi ajatella, että luottamus verkkokauppoja kohtaan on tämän jälkeen huonompi. Aina kannattaa silti käyttää maalaisjärkeä netistä ostaessa.

Kesä on perinteisesti hitti- ja kassamagneettielokuvien ilmestymisaikaa. Tänäkin kesänä Suomessa saa ensi-iltansa muun muassa seikkailu- ja toimintaelokuvat Incredible Hulk (13.6., Edward Norton, Robert Downey, jr.), Wanted (27.6., Angelina Jolie, James McAvoy) ja Hancock (16.7., Will Smith, Charlize Theron) sekä koko perheen animaatio Kung Fu Panda (1.8.).

Mielestäni kuitenkin kiinnostavimmat kesällä teattereihin tulevat elokuvat ovat ihan muita. Toki edellä luetellutkin on varmasti kiva joku kerta vuokrata lauantai-illan ratoksi, mutta elokuvateatteriin minut voisi viedä vaikkapa seuraavat elokuvat.

Agenttikomedia Get Smart, joka kulkee Suomessa nimellä Salainen Agentti 86. Elokuvan pääosissa ovat Anne Hathaway ja Steve Carell. Tästä elokuvasta on varmasti äly kaukana, mutta kesäiltaan tällainen hömppä sopisi voimaustetun popcornin seuraksi oikein hyvin! Ensi-ilta 29.8.

ABBA-musikaaliin perustuva Mamma Mia!, jonka pääosaa esittää Meryl Streep. Pääosahahmon täysi-ikäisen tyttären mahdollisia isäehdokkaita esittävät Pierce Brosnan, Colin Firth ja Stellan Skarsgård. En suoraan sanottuna jaksa uskoa, että elokuva olisi hyvä, mutta yleensä musikaalit toimivat parhaiten elokuvateatterin pimeydessä, joten siellä se olisi mukavin nähdä. Ensi-ilta 18.7.

Tudors-televisiosarjan maailmaan sijoittuva The Other Boleyn Girl (Kuningattaren sisar), jossa Scarlett Johansson esittää Mary Boleynia ja Natalie Portman Anne Boleynia. Aiemmin Hulkiakin esittänyt Eric Bana esittää kuningas Henry VIII:tta. Pukudraama kuuluu katsomislistalle, koska olemme täydellisen koukussa Tudors-sarjaan. Ensi-ilta 12.9.

Ja kai se on tämäkin koko sarjan useampaan otteeseen nähneenä katsoa. Sex and the City - Sinkkuelämää. Elokuva on tietenkin nimetty sarjan mukaan, mutta jos tämä jatkaa sarjan tapahtumista, kenenkään naisista ei pitäisi olla sinkku. Olen ihan varma, että elokuva on ainakin sarjaan verraten huono. Jo pelkkä ajatus tuo rahastuksen maun suuhun. Ensi-ilta 6.6.

Kuvat: Outnow.ch.

Alkuperäinen versio on julkaistu Populaarikultturia ja tekniikkaa -blogissani 22. lokakuuta, 2007. Tässä uudelleenmuotoiltu versio tekstistä.

Huom! Tämä ohje koskee Firefox 2.xx-versioita. 3.xx-versiossa homma menee hieman eri tavalla. Ohjeistus siihenkin tulossa. Voit tarkistaa Firefox-versioisi valitsemalla Ohje > Tietoja Mozilla Firefoxista. Avautuvassa ikkunassa kerrotaan versionumero.

Kun sähkökatkos yllättää …tai kun Firefox muuten vain hävittää kaikki tallentamasi kirjanmerkit. Apu on tarpeen myös silloin, jos Firefox hävittää osan kirjanmerkeistäsi.

Onneksi ei ole osunut koskaan omalle kohdalle, mutta tuli tämäkin selvitettyä, kun lähipiiri kaipasi apua. Tiedänpähän sitten, kun oma Tulikettu temppuilee. Siis, vastaus kysymykseen “miten palautan kadonneet kirjanmerkit Firefoxiin”.

Varmuuskopion tekeminen

Ensinnäkin, kirjanmerkeistä kannattaa ottaa varmuuskopioita aina silloin tällöin aivan kuten muistakin tiedostoista. Firefox tekee myös automaattisia varmuuskopioita, mutta itse otettuna homma on varmempaa. Varmuuskopion tekeminen on helppoa:

1. Avaa Firefox.
2. Valitse Kirjanmerkit-valikosta Muokkaa kirjanmerkkejä…
3. Valitse valikosta Tiedosto -Vie.
4. Valitse tietokoneeltasi kansio, johon haluat varmuuskopion (bookmarks.html) tallentaa.

Varmuuskopio on normaali html-tiedosto, jonka sisältöä voi tarkastella millä tahansa Internet-selaimella.

Tiedoston voi tallentaa esimerkiksi kovalevylle, levykkeelle tai muistitikulle tai lähettää itselleen sähköpostin liitetiedostona.

Kirjanmerkkien palauttaminen varmuuskopiolta

Kirjanmerkit voi palauttaa tai tuoda esimerkiksi toisesta koneesta Firefoxiin seuraavasti:

1. Avaa Firefox.
2. Valitse Kirjanmerkit-valikosta Muokkaa kirjanmerkkjä…
3. Valitse valikosta Tiedosto -> Tuo.
4. Valitse Tuo tiedostosta.
5. Etsi tietokoneeltasi *.html-tiedosto, josta haluat palauttaa/tuoda kirjanmerkit.

Palautus ilman varmuuskopiota

Jos kuitenkin manuaalisen varmuuskopion tekeminen on unohtunut, Firefox voi auttaa, jos häviämisestä ei ole kulunut vielä montaa päivää. Firefox tekee kirjanmerkeistä varmuuskopion kerran päivässä ja pitää niitä tallessa viideltä edelliseltä päivältä.

Ensin pitää paikantaa Firefoxin profiilikansio, josta varmuuskopiot löytyvät.

1. Sulje Firefox.
2. Avaa Oma tietokone.
3. Valitse Työkalut-valikosta Kansion asetukset…
4. Muuta Näytä-välilehdeltä “Piilotetut tiedostot ja kansiot” -kohtaan arvo “Näytä piilotetut tiedostot ja kansiot”.
5. 5. Hyväksy muutos OK:lla.
6. Avaa C-aseman sisältö ja sieltä Documents and Settings.
7. Valitse kansio, jossa on tietokoneen käyttäjän nimi (jos seuraavia vaiheita ei voi tehdä valitsemasi kansion sisällä, kokeile muita kansioita).
8. Avaa Application Data -kansio (kyseessä on piilotettu kansio, joten se näkyy näkyviä kansioita harmaampana).
9. Avaa Mozilla-kansio ja sieltä Firefox-kansio.
10. Avaa Profiles-kansio ja sieltä haluamasi Firefox-profiili. Jos koneella/Firefoxilla on useampi määritelty käyttäjä, profiilikansioita on useampia, mutta todennäköisesti sieltä löytyy vain yksi kansio, jonka nimi on muotoa xxxxxxxx.default.

Profiili löytyy siis polusta:

C:\Documents and Settings\käyttäjänNimi\Application
Data\Mozilla\Firefox\Profiles\xxxxxxx.default

Nyt kun Firefoxin profiilikansio on löytynyt, jäljellä on enää varsinainen kirjanmerkkien palauttaminen:

1. Avaa bookmarksbackups-kansio, josta löytyy viisi viimeisintä kirjanmerkkivarmuuskopiota, jotka on nimetty bookmarks-vuosi-kuukausi-päivä.html.
2. Kopioi haluamasi varmuuskopio esimerkiksi tietokoneesi työpöydälle. Voit tarkistaa tiedoston sisällön klikkaamalla tiedostoa kahdesti, jolloin se avautuu oletusselaimeen.
3. Avaa Firefox ja valitse Kirjanmerkit-valikosta Muokkaa kirjanmerkkejä…
4. Valitse valikosta Tiedosto -> Tuo.
5. Valitse Tuo tiedostosta.
6. Etsi tietokoneeltasi juuri kopioimasi html-tiedosto.
7. Palaa edelliselle tasolle (xxxxxxxx.default-kansio).
8. Poista kansiossa oleva bookmarks(.html)-tiedosto, jos siellä sellainen on. Bookmarks.bak-tiedostoon ei tarvitse koskea!
9. Liitä (hiiren oikeanpuoleinen nappi -> Liitä) kopioimasi varmuuskopio avoinna olevaan kansioon.
10. Vanhat tutut kirjanmerkkisi ovat jälleen tallessa.

Huomioi, että kirjanmerkeistä saattaa puuttua jokunen, jos olet juuri ennen kirjanmerkkien häviämistä lisännyt uusia kirjanmerkkejä. Suurin osa kirjanmerkeistä on kuitenkin tallessa.

Kun olet palauttanut kirjanmerkit, muuta kansio-asetuksista jälleen, että piilotettuja tiedostoja ja kansioita ei näytetä. Piilotetut kansiot ovat oletuksena tarkoituksen mukaisesti piilotettuina, koska niihin ei normaalissa käytössä ole tarkoitus koskea.

Jotta tärkeitä tiedostoja ei tule vahingossa poistetuksi:

1. Valitse Oma tietokone -ikkunasta Työkalut-valikko.
2. Valitse Kansion asetukset…
3. Näytä-välilehdeltä valitse Piilotettujen tiedostojen ja kansioiden arvoksi “Älä näytä piilotettuja tiedostoja ja kansioita”.
4. Hyväksy muutokset OK:lla.

Alkuperäinen ohje löytyi hakukoneen avulla Mozillan keskustelupalstalta.

Julkaistu aiemmin Populaarikulttuuria ja tekniikkaa -blogissa 20. syyskuuta, 2007.

Enpä ole tätäkään tiennyt. Hymiöllä on syntymäpäivä! Ilmeisesti amerikkalainen professori Scott Fahlman oli ensimmäinen, joka käytti hymiötä sähköpostiviestissä. Päivä oli 19.9.1982, eilen tuli siis täyteen 25-vuotta. Fahlmanin käyttämänsä hymiö oli perusmuotoinen :-). Tämän jälkeen hymiöilmiö levisi nopeasti yliopiston sisällä ja sen ulkopuolelle.

“Smiley” (keltaisella pohjalla olevat mustat silmä ja suu) on kuitenkin melkein 20 vuotta vanhempi kuin hymiö. Ensimmäinen smiley luotiin vuonna 1963 ja se yleistyi 70-luvulla Murray ja Bernard Spainin luomien “Have a happy day” -tuotteiden myötä. Tuoteperheeseen kuului muun muassa rintamerkkejä ja mukeja.

Nykyseltään näppäimistöllä voi luoda ties miten monta erilaista hymiötä. Hymiöillä ilmaistaan yleensä tunnetta tai äänensävyä, jolla viesti on kirjoitettu, mutta olen nähnyt myös niin sanotusti tarkoituksettomia hymiö-merkkiyhdistelmiä.

<:) - kiinalainen
£:) - Elvis
*<|:) - joulutonttu

Internetajan nuorena ilman hymiöitä kirjoittaminen on vaikeaa. Blogiin yritän olla tunkematta :D tai ;D tai :P -merkkiyhdistelmiä, mutta tekstiviesteissä, pikaviesteissä ja foorumiviesteissä samoin kuin sähköposteissa en voi niitä välttää. Pahimpina aikoina(ni) hymiöt ovat käytännössä korvanneet välimerkit. :) pisteen paikalla, :P pilkun kohdalla.

;)

Julkaistu alunperin Populaarikulttuuria ja tekniikkaa -blogissa 31. elokuuta, 2007. Tässä hitusen verran muokattu versio.

Tuoreen amerikkalaistutkimuksen mukaan (Digitoday) naiset bloggaavat miehiä ahkerammin. Blogi käsitteenä on tuttu: 80 prosenttia tutkimukseen vastanneista yhdysvaltalaisista tietää, mistä on kyse. Ikä toki vaikuttaa tietoisuuteen. 25-34-vuotiaat ovat tietävintä porukkaa. Ikäryhmässä 18-24-vuotiaat 75 prosenttia on vieraillut blogeissa, tätä vanhemmista alle puolet on tutustunut blogeihin. 20 prosentilla blogeja lukevista amerikkalaisista naisista on oma blogi, miesten kohdalla sama prosenttiluku on 14. Kaiken kaikkiaan 8 prosentilla amerikkalaisista on blogi. Blogeista luetaan uutisia ja haetaan viihdykettä. Harvemmin weblogien kautta halutaan vakoilla ystäviä tai sukulaisia.

Olisi mielenkiintoista tietää vastaavat luvut Suomesta. Pelkästään Blogilistalle on kirjattu yli 11000 suomalaisten blogia. Taatusti listattujen blogien määrä on kaukana todellisesta määrästä.

Itse luen pääasiassa tuttujen tai netistä tuttujen ihmisten blogeja. Muutama tuntemattoman blogi on tarttunut kirjanmerkkeihin, mutta harvaa tulee luettua aktiivisesti. Vastustelin kauan blogien kanssa, koska en ymmärtänyt, miksi henkilökohtaisuuksia pitäisi jakaa muiden kanssa. Rinnastin bloggauksen ja perinteisen päiväkirjan kirjoittamisen hyvin pitkään. Sitten tajusin, että blogeissa voi kirjoittaa myös muusta kuin henkilökohtaisista faktoista. LiveJournal oli ensimmäinen blogini. Olen kirjoitellut sinne (pääasiassa lukittuja posteja) toukokuusta 2006 saakka (*).

(Suomalaisten) blogien joukossa olen huomannut olevan eniten käsityö- ja ruokablogeja, ja ne taitavat olla suosituimmasta päästä. Ulkomaisiin blogeihin en ole isommin tutustunut, mutta maailmalla juorublogit ovat erittäin suosittuja. Uusimmassa Image-lehdessä (7/2007) on parin aukeaman artikkeli amerikkalaisesta juorubloggaaja Perez Hiltonista, joka kirjoittaa julkkiksista ilkeämieliseen sävyyn. Hänen bloginsa on siltä yksi suosituimmista juorublogeista. Jotain kertoo sekin, että viikon pituinen mainospaikka hänen blogissaan maksaa huhujen mukaan 9000 dollaria.

Bloggaaminen on harrastus muiden joukossa. Harva tästä itselleen ammatin saa Perez Hiltonin tapaan. Itse en ole mikään kirjoittaja, mutta hyvähän se on välillä harjoittaa kirjallisia ilmaisutaitojaan. Blogatessa saa olla “salaa” äänessä ja kertoa mielipiteensä ja ajatuksensa. Ei tarvitse naamatusten kellekään kailotella omista mietteistään, kun kirjoittaa ne nettiin. Joku saattaa jopa eksyä juttuja lukemaan. Blogi voi olla myös innoke saada aikaiseksi jotain tiettyä, koska silloin on paikka, jonne raportoida projektista säännöllisen epäsäännöllisesti. “Näin rikastua nettipokerilla”- tai “Laihdutan 10 kiloa kesään mennessä”-tyylisiä blogeja on paljon.

Blogin aloittaminen ei maksa mitään, ja blogipalveluista löytyy valinnan varaa joka lähtöön. Suosittelen jokaista kokeilemaan. Bloggaus on nykyaikaa.

(*) Kirjoittaminen käytännössä jäänyt kokonaan kesän 2007 jälkeen.

Lisäilin tänään linkkilistalle muutamia linkkejä aiheittain. Aion myöhemmin muotoilla linkkilistan paremmin ja  lisätä listoille lisää linkkejä, mutta tällä hetkellä tuo ulkomuoto saa kelvata. Wordpress tarjoaa paljon mahdollisuuksia linkkienkin järjestämiseen ja muotoiluun, mutta en nyt jaksanut alkaa ottaa selvää kaikista uusista hienouksista, joita uusin Wordpress-versio (2.5.1) on tuonut tullessaan.

Kaikki taisi alkaa OLPC-läppäristä, jonka lanseerasi viime vuonna voittoatavoittelematon yhdistys. Yhdistyksen tavoitteena on tuottaa 100 dollarin hintaisia Linux-pohjaisia kannettavia tietokoneita, joihin “kenellä tahansa” olisi varaa. Kohdeyleisönä on kehitysmaat.

Halvoista pikkuläppäreistä kehkeytyi pienoinen buumi myös länsimaissa ja viimeisen puolen vuoden aikana on markkinoille alkanut ilmaantunut pienikokoisia, edullisia kannettavia tietokoneita. Kaupallisessa mielessä liikkeellä olevista valmistajista Asus ehti ensin EEE PC:nsä kanssa. EEE PC -läppäreitä on ollut maailmalla saatavilla muutamia kuukausia, mutta Suomeen asti niitä ei ole saatu toimitusongelmien vuoksi. Ensimmäisissä Asus EEE PC -malleissa on 7 tuuman näyttö, Linux-käyttöjärjestelmä ja malleittain erilaiset sisälmykset. Nyt on julkaistu toinen versio, jossa on 9 tuuman näyttö, ja jota on saatavilla myös Windows XP -käyttöjärjestelmällä.

Kirjoitukseni pääaihe on kuitenkin mielestäni paljon Asusta kiinnostavampi, vasta kesällä tulossa oleva MSI Wind U100 -läppäri (kuvissa yllä ja alla). Kuvista poiketen aluksi Suomeen on tulossa mustia ja pinkkejä Windejä. Suomessa Windistä on tulossa myyntiin 10 tuuman näytöllä, vähävirtaisella 1.6 GHz Intel Atom -prosessorilla ja suurehkolla 80 Gt:n kovalevyllä varustettu versio, joka on saatavilla sekä Linuxilla että Windows XP:llä. Hinta pyörii 400 euron tietämissä ja valmistaja lupailee jopa 7 tunnin akunkestoa, jota ei kannata suoralta kädeltä uskoa, koska yhtäkään arvostelua tai testiä ei koneesta ole vielä saatavilla.

Jos olisin ostamassa tämän tyyppistä pikkukannettavaa, valintani olisi Wind. Sen muotoilu miellyttää minua ja sitä voisi olla hieman helpompi käyttää, koska näppäimistö on aavistuksen suurempi kuin EEE PC:ssä. Myös kovalevyn koko ratkaisisi kohdallani paljon. 80 gigatavua jo riittäisikin johonkin.

Pienet, halvat ja suhteellisen tehottomat läppärit ovat virkistävää vaihtelua nykyisen tietokonetarjonnan joukkoon. Koneissa on tarpeeksi tehoa, jotta nettisurffailu, irkkaaminen, pasianssi ja tekstinkäsittely sujuvat ongelmitta. Pienikokoisina (paino noin 1 kg) tällainen olisi helppo ottaa matkalle mukaan tai piilottaa vaikka pöytälaatikkoon. Lähiaikoina on tulossa vastaavia läppäreiltä muiltakin valmistajilta.

Pressitiedote: MSI. Kuvat: Engadget.