Kuvittelin hetken aikaa, että rakentaisin - osittain tietokonekasauksen ilosta, osittain tarpeeseen - meille HTPC:n eli kotiteatteritietokoneen olohuoneeseen. Tietokone olisi rakennettu Antec NSK2480 -koteloon, ja sisältä löytyisi mATX-kokoinen emolevy, vähävirtainen mutta tehokas prosessori, muistia, pari kiintolevyä RAID 1-varmistuksella (toinen kiintolevy peilikuva ensimmäisestä, jolloin toisen rikkoutuessa tiedostot olisivat tallessa toisella), tarpeenvaatiessa HD-rautapurkuun kykenevä näytönohjain ja Blu-Ray-asema. Mahdollisesti myöhemmin myös kahdella virittimellä varustettu digiviritin. Näiden lisäksi olisi pitänyt ostaa pienikokoinen langaton näppäimistö ja pikkuhiiri.

Vaikka olen periaatteessa Intelin kannattaja, harkitsin “Intel-emolevy + Intel-prosessori + edukas näytönohjain” -yhdistelmän varteenotettavaksi vaihtoehdoksi 780G-piirisarjallista AMD-emolevyä (rautapurkuun kykenevä integroitu näytönohjain HDMI-liitännällä) ja AMD:n 45-wattista tuplaydinprosessoria, joka olisi ollut huomattavasti edullisempi kombo.

Ajatuksen asteella ollut projekti kaatui siihen, että olisin halunnut tietokoneen ainoaksi käyttöjärjestelmäksi jonkin Linuxin, esimerkiksi Ubuntun. Ongelma ei ole varsinaisesti käyttöjärjestelmä, koska toimivan Linux-PC:n rakentaminen on enemmän kuin mahdollista, vaan se että tällä hetkellä aitojen Blu-Ray-levyjen katseleminen Linux-järjestelmässä on laitonta. Järjetöntä. En missään nimessä ole Vista-vastainen, se on mielestäni oikein näppärä käyttöjärjestelmä, mutta edukkaan HTPC:n kohdalla 100 euron sijoitus käyttöjärjestelmään tuntuisi hullulta. Kunnes Linux-ongelma ratkeaa, pitäydyn joko DVD-soittimessa tai ostan Blu-Ray-soittimen. En nimittäin halua maksaa 500+ euroa tietokoneesta ja 25-30 euroa elokuvasta katsoakseni sen lainvastaisin keinoin.