Oulun uusin kauppakeskus, Kaakkurinkulma Bauhausin vieressä, avasi tänään ovensa. Keskittymästä löytyy Iittala Outlet, pari keittiöfirmaa, Tiimari, Marimekko, autokauppa, kehysliike, Euronics ja Verkkokauppa.comin myymälä. Tietenkin siellä, erityisesti Verkkokauppa.comissa, piti piipahtaa, mutta en sentään ollut yksi niistä sadoista, jotka jonottivat keskuksen edessä ennen avaamista aamulla. Käväisimme pikaisesti paikan päällä nyt illalla.
Verkkokauppa.com yllätti, koska odotin enemmän “noutotiski ja muutama hyllyllinen aletavaraa” -tyylistä myymälää, mutta sehän on viimeisen päälle laitettu paikka! Myymälä asettelusta tuli mieleen IKEA, koska alkuosassa oli eri valmistajien osastoja, joissa tuotteita oli esillä televisioista tulostimiin, ja loppuosassa oli varsinaiset hyllyt ja lavat, joilta tavaraa sai kerätä ostoskärryyn. Tällä kertaa ei vielä tullut ostettua mitään, mutta ainakin edullisen tietotekniikan ostaminen helpottuu täälläkin suunnalla.
Euronics oli tosiaankin suuri, ilmeisesti kyseessä on pinta-alalta Suomen suurin kodinkonekauppa. Siellä törmäsin Fujitsu-Siemensin Amilo Mini Ui 3520 -miniläppäriin, joka vaikutti luonnossa ihan yhtä muoviselta kuin kuvista voi päätellä. Samalla mallilla designatut “oikeat tietokoneet” näyttivät vielä lelummilta valkoisine muovikuorineen. Miniläppärin hintaa en huomannut katsoa, kun kymmenien metrien pituiset läppäririvistöt sokaisivat aivoni.
Kuvittelin hetken aikaa, että rakentaisin - osittain tietokonekasauksen ilosta, osittain tarpeeseen - meille HTPC:n eli kotiteatteritietokoneen olohuoneeseen. Tietokone olisi rakennettu Antec NSK2480 -koteloon, ja sisältä löytyisi mATX-kokoinen emolevy, vähävirtainen mutta tehokas prosessori, muistia, pari kiintolevyä RAID 1-varmistuksella (toinen kiintolevy peilikuva ensimmäisestä, jolloin toisen rikkoutuessa tiedostot olisivat tallessa toisella), tarpeenvaatiessa HD-rautapurkuun kykenevä näytönohjain ja Blu-Ray-asema. Mahdollisesti myöhemmin myös kahdella virittimellä varustettu digiviritin. Näiden lisäksi olisi pitänyt ostaa pienikokoinen langaton näppäimistö ja pikkuhiiri.
Vaikka olen periaatteessa Intelin kannattaja, harkitsin “Intel-emolevy + Intel-prosessori + edukas näytönohjain” -yhdistelmän varteenotettavaksi vaihtoehdoksi 780G-piirisarjallista AMD-emolevyä (rautapurkuun kykenevä integroitu näytönohjain HDMI-liitännällä) ja AMD:n 45-wattista tuplaydinprosessoria, joka olisi ollut huomattavasti edullisempi kombo.
Ajatuksen asteella ollut projekti kaatui siihen, että olisin halunnut tietokoneen ainoaksi käyttöjärjestelmäksi jonkin Linuxin, esimerkiksi Ubuntun. Ongelma ei ole varsinaisesti käyttöjärjestelmä, koska toimivan Linux-PC:n rakentaminen on enemmän kuin mahdollista, vaan se että tällä hetkellä aitojen Blu-Ray-levyjen katseleminen Linux-järjestelmässä on laitonta. Järjetöntä. En missään nimessä ole Vista-vastainen, se on mielestäni oikein näppärä käyttöjärjestelmä, mutta edukkaan HTPC:n kohdalla 100 euron sijoitus käyttöjärjestelmään tuntuisi hullulta. Kunnes Linux-ongelma ratkeaa, pitäydyn joko DVD-soittimessa tai ostan Blu-Ray-soittimen. En nimittäin halua maksaa 500+ euroa tietokoneesta ja 25-30 euroa elokuvasta katsoakseni sen lainvastaisin keinoin.
Vasta eilen kirjoitin, että loppuvuoden projektina on etsiä ja ostaa paras/sopivin alle 500 euron digijärjestelmäkamera. Kolme lukijaa kommentoi postaukseen, että Nikon D60 -kamerasta on turkulaisen Rajala Cameran verkkokaupassa houkutteleva tarjous. Tämän vuoden alussa julkaistun kameramallin saa omaksi 399 eurolla. Lisäksi pakettiin sisältyy Nikkor AF-S DX 18-55/3.5-5.6G ED II -objektiivi ja Nikon SB-400 -perussalama
.
Hinta on todella kilpailukykyinen, sillä kyseistä kameraa ja mainittua objektiivia myydään muissa kaupoissa vähintään 50 euroa korkeammalla hinnalla. Lisäksi salama maksaa kaupasta riippuen 80-100 euroa. Tarjous oli niin houkutteleva, että jo tänään päädyimme Nikonin kameraan ja laitoimme laitteen tilaukseen. Harmillisesti se ei ehdi viikonlopuksi perille, mutta onpa seuraavalle viikonlopulle tekemistä, kun aloitamme hienouksien opettelun.
Kamera vaikutti pikaisen nettikierroksen perusteella laadukkaalta ja aloittelijan käyttöön tarpeeksi monipuoliselta. Lisäobjektiiveilla kameraan saa lisää potkua. Ennen ostopäätöksen sinetöimistä kävimme hiplaamassa eri kameramalleja paikallisissa elektroniikkamarketeissa, ja Nikon vaikutti tämän hintaluokan kameroista jämäkimmältä. Canon EOS 1000D oli jotensakin muovisen oloinen eikä se istunut käteen läheskään niin hyvin kuin D60. Nikonin kameran tallennusvälineenä on SDHC-kortti, joten ajelehtiva Transcendin 8 gigatavun kortti saa töitä. Kameran mukana toimitettavan akun kaveriksi hankimme myöhemmin vaihtoakun matkoja varten. Luultavasti paketissa oleva objektiivi kelpaa normaalikuvauksessa meille varsin hyvin, mutta jonkinlainen makro-objektiivi pitää hankkia piakkoin.
Speksejä ja arvosteluita lukiessa D60:stä paljastui muutama “ominaisuus”, joiden emme kuitenkaan antaneet häiritä ostopäätöstä. Totuttelua vaativa vajavaisuus on, että kameran näyttöä ei voi käyttää etsimenä. Olen tottunut nykyisellä digipokkarilla kuvaamaan aina näytön avustamana. Kuvaustyyli sopii toki paremmin pokkarikameralle kuin digijärkkärille. Oikealla Kameralla on khuulimpaa kuvata “vanhanaikaisella tyylillä”. Toinen vajavaisuus on, ettei kameran runko itsessään sisällä automaattitarkennusmoottoria. Jotta automaattitarkennusta voi käyttää, täytyy käytettävässä objektiivissa olla sellainen. Näitä ovat esimerkiksi Nikkor AF-S- ja AF-I-objektiivit. Automaattitarkennus voi esimerkiksi juhlissa ja pirskeissä kuvatessa olla tarpeellinen ominaisuus, mutta muissa tilanteissa on varmasti tyydyttävämpää kikkailla käsitarkennuksella. Pääsisipä jo opettelemaan!
Meidän on tarkoitus viimeistään jouluksi hankkia parempi kamera. Tällä hetkellä kuvaukset hoituvat melkein 3 vuotta vanhalla Canon PowerShot A520-digipokkarilla. Sillä saa otettua “ihan laadukkaita kuvia” ja jopa makrot toimivat kohtuullisesti, mutta tietenkään se ei pärjää digijärkkärille. Nyt pitäisi saada aloittelijan digijärjestelmäkamera (DSLR), jolla voisi ottaa valokuvia isolla V:llä. Budjetti ei ole järin suuri, kamera ja perusobjektiivi saisivat maksaa korkeintaan 500 euroa, miellään tietenkin vähemmän. Salama jäänee ostettavaksi myöhemmin, jos ei löydy sopivaa settiä. Joka tapauksessa paras vaihtoehto tällä budjetilla on ostaa runko+objektiivi-paketti.
Vaihtoehdot rajautuvat käytännössä hinnan mukaan. Tarkistin jo, ettei tämän hintaluokan kameroita saa Saksasta oikeastaan halvemmalla kuin Suomesta. Mahdollinen hintaero hupenee toimituskuluihin. Suurempaa hintaeroa on vasta kalliimmissa kameroissa. Suomalaiskaupoista budjettiin voisi osua seuraavat kamerat (perusobjektiivipaketissa): Sony Alpha DSLR-A200, Olympus E-420, Olympus E-510, Canon EOS 1000D, Nikon D40 ja Nikon D60.
En ole vielä kolunnut aihealuetta kauttaaltaan, mutta toistaiseksi on selvinnyt, että Sonyn salamakenkä on kuulemma “erikoinen”, joten sopiva salama pitäänee ostaa rajatusta porukasta. Lisäksi Sony ja Olympus käyttävät erikoisempia muistikorttityyppejä. SD(HC)-korttituki olisi positiivinen ominaisuus, sillä nurkissa pyörii ylimääräinen 8 Gt SDHC-kortti. Toki, parillakymmenellä eurolla saa 2 gigatavun CompactFlash-kortin, jota Sony tukee (Nikonin lisäksi). Eiköhän 2 Gt riittäisi alkuunsa. Canon EOS 1000D on kevyesti riisuttu malli EOS 450D-mallista, mutta ilmeisesti se kelpaa aloittelevan valokuvaajan työkaluksi. Tästä se selvittely, vertailu, punnitseminen ja etsiminen alkaa.
Kirjoittaja TweakTown.comissa on saanut käsiinsä uuden Asus EEE PC 1000H -netbookin, joka on tulossa myyntiin todennäköisesti syksyn aikana. Sen sijaan, että hän käynnistäisi koneen ja testaisi koneen toimivuutta - kuten normaaleissa revikoissa (review) tehdään - hän purkaa koneen paloiksi ja kirjoittaa siitä artikkelissa Asus EEE PC 1000H Under The Covers.
Vaikkei koneiden sisuksista ymmärtäisikään tai vaikka ei olisi niistä pätkääkään kiinnostunut, kannattaa artikkelin kolme ensimmäistä sivua lukea. Kirjoittaja puhuu EEE:stä kuin se olisi nainen, jonka hän on tuonut ravintolasta kotiin, ja jota hän alkaa riisua pala palalta. Riemukasta lukemista!
At last, exposed in a semi-naked state is the motherboard showing the essence of her assets. All that remained was to see the secret numbers tattooed on her CPU to really get my engine racing. Clearly she was worried modestly, as any decently seduced piece of hardware should be. The last piece of fabric separating me from my goal was so skimpy and tightly clad around her form, I had to take at least 5 minutes to get it off in one piece. To be so near the goal and tantalized by such a skimpy heatpad had me drooling like a teenager.