Näyttää vihdoinkin siltä, että olen löytänyt asiallisen, skandinaavisiin oloihin suunnitellun aasialaisen ruuan keittokirjan. Ruotsissa asuva, japanilaislähtöinen Yukiko Duke on kirjoittanut Fem asiatiska kök -nimisen kirjan, joka suomennettu Sitruuna kustannuksen toimesta nimellä Viisi aasialaista keittiötä. Kirjassa ei tutustuta viiden aasialaisen maan keittiökulttuurin koko kirjoon, vaan viiden Ruotsiin muuttaneen aasialaisperheen keittiöön ja niissä valmistettaviin ruokiin. Kirjassa on mukana kiinalainen, korealainen, japanilainen, vietnamilainen ja thaimaalainen perhe. Reseptit on sovitettu pohjoismaisiin oloihin perheiden toimesta, joten ainesosien pitäisi olla melko helposti saatavilla myös Suomesta.
Ostin kirjan “itselleni syntymäpäivälahjaksi” (synttärini olivat maaliskuussa, mutta kirjan ostin muutama viikko sitten). Tarkoitus on, että käyn kirjan reseptit läpi, listaan yleisimmät erikoisraaka-aineet ja vierailen Oulun kauppahallin aasialaisessa ruokakaupassa. Sen jälkeen alamme kokeilla herkullisennäköisiä aasialaisia arkiruokia omassa keittiössä. Tätä kirjaa kannattaa käydä selailemassa, jos pitää aasialaisesta ruuasta!
Olen tänään toista iltaa yksin kotosalla, kun avokki on reissussa. Onneksi jo huomenna taas nähdään. En nimittäin osaa olla yksin (kissan kanssa) kotona. Vaikka koko aikaa ei touhutakaan yhdessä, on mukava, kun kuulee toisen touhuavan jossain lähellä. Eilisilta meni töiden jälkeen pankissa käydessä (asuntolaina hakusessa, aikuisuus tulee) ja siitä eri ihmisten kanssa puhelimessa puhuessa. Myös mahdollinen tuleva asunto oli puheenaiheena, ja photoshoppasinpas luonnosteltuun (meitä varten muokattuun) pohjapiirrokseen lisätoiveitakin ja lähetin rakennusfirmaan. Kuulostaapa tuo viimeinen asia hienolta ja luksukselta, mutta kyseessä ei ole mikään miljoonakartano, vaan 74 neliön rivitalokolmio, joka valmistuu noin vuoden kuluttua.
Tänään töiden jälkeen käväisin kaupungilla, tarkoitus oli ostaa joku kiva paita töihin. Tunnen töissä alemmuuden tunnetta, kun muut näyttävät laitetummilta kuin minä, joka kuljen huppareissa ja t-paidoissa. Töissä ei ole pukukoodia eli pakko ei kauluspaidassa tai hamosessa ole kulkea, mutta voisihan sitä aikuinen ihminen ryhdistäytyä aikuisten vaatteisiin! En kuitenkaan löytänyt mitään kivaa, vaan tulin lähi-kiinalaisen kautta kotiin ja vetelin annoksen härkää valkosipulikastikkeessa. Asuinkaupunginosamme ei muuten ole mikään maailman viihtyisin, mutta alle puolen kilometrin päässä oleva grilli on monen päivän pelastus. Sieltä saa ihan oikeaa kiinalaista ruokaa, joka on edullista ja tarpeeksi laadukasta!
Lisäksi tänään sain hoidettua kaksi asiaa, jotka ovat roikkuneet viime viikkoina. A) soitin hammaslääkäriin ja varasin viisaudenhampaanpoiston, ja B) soitin oululaisen salibandyjoukkueen yhteyshenkilölle ja kysyin pelipaikkaa. Kävin alkukesästä kuvauttamassa hampaani ja hammaslääkäri suositteli alaviisaudenhampaiden poistamista. Viime aikoina oikeanpuoleinen alahammas onkin hieman vaivannut ja se on hyvä saada pois piakkoin. Sain ajan syyskuun alkuun. Salibandy puolestaan on ensimmäinen askel laiskottelujakson katkaisemiseksi. Lopetin jääkiekon seitsemän kauden jälkeen keväällä 2006, minkä jälkeen olen yrittänyt löytää uuden harrastuksen, joka edistäisi terveyttä ja kuntoa. Näillä näkymin pääsen pelaamaan paikallisen seuran naisten kakkosjoukkueen riveihin kakkosdivisioonaa. Juuri sopiva minulle.
Kevyt salaattilounas on juuri sopiva viikonloppuateria, varsinkin kun tarkoitus on kahden tunnin sisään ruokailusta mennä keilaamaan. Kaksi tuntia keilausta neljäänpekkaan. Käsi ja reidet ovat taatusti sen jälkeen hellänä!
Kuvassa Pirkan naan-leipää (valkosipuli-korianteri) ja salaattilautasella tomaattia, kurkkua, jääruukkusalaattia, paprikaa, mandariinilohkoja (säilyke) ja kreikkalaisia/turkkilaisia peperonipaprikoita. Kastikkeena itsetehtyä tsatsikikastiketta, jossa tarpeeksi valkosipulia.
Olen kerran kylässä käydessä juonut lakritsiteetä. Se maistui aluksi hieman omituiselta, mutta jälkimaku oli suorastaan herkullinen. Sain silloin tietää, että kyseistä teetä saa Oulun kauppahallista. Tänään kävimme aamulla kävelylenkillä, joka suuntautui keskustaan. Kävimme huonekalujen kierrätyskeskuksessa ja kauppahallissa. Siellä keksin kysyä, löytyykö kyseistä teetä. Aioin ostaa lakritsiteetä pusseina, mutta myyjä tarjosikin irtoteetä. Kauppahallissa toimiva Kofeiinikomppania myy irtoteet kilohintaan ja ostin heti kerralla 150 grammaa. Toivon, että tee on yhtä hyvää kuin muistan. Illalla voisi testata!
