Minnan nettikolo.

Hommasin nykyisen pöytätietokoneeni viime keväänä. En varsinaisesti tarvitse uutta tai tehokkaampaa tietokonetta, vaan nykyinen kokoonpano palvelee oikein hyvin. Sormissa kuitenkin syyhyää päästä jälleen räpistelemään komponentteja. Olenkin yrittänyt kaupata kaikille läheisille tietokonepäivitystä - voisin valita komponentit heidän puolestaan, koota koneen ja asentaa ohjelmat valmiiksi, ja opastaa käytössä tarpeen vaatiessa, mutta toistaiseksi kukaan ei ole lähtenyt leikkiin. Harmistus.

Päivityshalujen lisäksi taloudessamme olisi tarvetta mediaserverille tai vastaavalle laitokselle. Käytännössä samoja kuvia ja mp3-tiedostoja käytetään jopa kolmella koneella, joten ne voisi hyvin säilöä vain yhdessä paikassa kolmen sijaan. Lisäksi tiedostot, varsinkin itse otetut kuvat, pitäisi saada varmemmin turvattua. Tällä hetkellä varmuuskopiointi on täysin minun tuulieni varassa. Suurin osa kuvista on pöytäkoneellani, josta kopioin ne ulkoiselle kovalevylle satunnaisesti kerran tai pari kuussa. Osa kuvista on pelkästään läppärin kovalevyllä. Ei siis kovin varma ratkaisu.

Mietin jonkin aikaa, että hommaisin verkkokovalevykotelon, johon saisi sisään kaksi kovalevyä RAID 1:een, jolloin molemmilla levyillä on täsmälleen sama data automaattisesti. Tällöin toisen rikkoutuessa tiedostot olisivat tallessa toisella. Ehdin jo valita koteloksi RaidSonicin Icy Boxin. Pohdin kuitenkin kannattaisiko melkein 24/7 päällä oleva pöytäkone ja mediaserveri yhdistää. Nykyinen kotelo, pieni ja näppärä Silverstone SG02, ei tosin tarjoa tähän mahdollisuutta. Kotelossa on vain kaksi kovalevypaikkaa ja tarvitsisin vähintään kolme. Yksi kovalevy (nykyinen) olisi järjestelmä- ja käyttölevy ja kaksi muuta (500-750 gigatavun) kovalevyä tallennustilaa. RAID 1:kään ei tee autuaaksi, sillä se ei auta välttämään käyttäjän virheitä (väärien tiedostojen poistaminen). Kovalevyt saattavat myös tuhoutua samanaikaisesti esimerkiksi yllättävän sähköpiikin vuoksi. Kaksi kovalevyä peilattuna olisi kuitenkin varmempi kuin nykyinen “yhdellä kovalevyllä ja mahdollisesti toisella” -purkkaratkaisu.

Peruutin siis ajatuksissa muutamia askeleita taaksepäin ja päädyin vaihtamaan pöytäkoneeni kotelon. SG02:n tilalle ostin tänään (melkein uuden) Antec Mini P180 -mATX-kotelon Huuto.netin kautta. Kotelon pitäisi olla minulla viimeistään torstaina. Musta SG02 on muuten myytävänä! ;) Ostan RAID-kovalevyt myöhemmin. Aion lisäksi asentaa koneeseen (3.5-tuuman ulkoiseen paikkaan) muistikortinlukijan. Sen avulla digikameran kortin tyhjentäminen on helpompaa kuin USB-piuhan kanssa leikkiminen.

Sisäisten päivitysten lisäksi minua kiinnostaisi kokeilla helmikuussa myyntiin tulevaa Prodige Slim Revolution -näppäimistöä. Haluaisin pöydälle hieman pelkistetymmän näpyttimen. Prodige Slim Revolution on applemainen matalaprofiilinen näppäimistö, jossa on Suomen Standardisoimisliiton vahvistama uusi suomalainen näppäimistöasettelu, standardi SFS 5966 (Tietokone-lehti). Uuteen näppäimistöasetteluun on lisätty useita erikoismerkkejä, kuten promille- ja astemerkit sekä  eurooppalaisia erikoiskirjaimia, joiden käyttäminen helpottuu. Käsittääkseni uusiin näppäimistöihin päivittyy tämä uusi asettelu pikkuhiljaa.

Voi olla, että laitan Prodige-näppäimistön tilaukseen lähipäivinä. Hintakaan ei ole paha (30 euroa). Kokemuksia seuraa.

Joissakin miniläppäreissä, kuten Acer Aspire One, jo käyttömuistin päivitys on tehty mahdottoman vaikeaksi. Yleesä kuitenkin käyttömuistin (RAM) päivitys onnistuu kätevästi pohjassa olevan luukun kautta.

Monissa netookeissa tallennustila on toteutettu mini-PCIe-liitännäisellä SSD-levyllä, jonka päivitys on kohtuullisen helppoa, jos löytyy yhteensopiva SSD-levy. Nykyään yhä useammassa uudessa miniläppärissä tallennustila on toteutettu perinteisellä kovalevyllä (1.8″ tai 2.5″), jonka päivittäminen uudempaan, nopeampaan tai kestävämpään on melko yksinkertaista. Samsung NC10 -miniläppärin kovalevyn korvaaminen uudella vaatii koneen koko rungon avaamista.

Kirjoitin jo aiemmin, että Lenovon IdeaPad S10(e) -miniläppäri on poikkeuksellisen helposti laajennettavissa. Laptop Magazine on julkaissut ohjeartikkelit Lenovo IdeaPad S10:n laajentamiseen. Lehden sivuilta löytyy ohje sekä RAM-muistin päivittämiseen että kovalevyn vaihtamiseen. Kumpikin päivitysoperaatio tehdään yhden koneen pohjasta löytyvän luukun kautta.

Oma Lenovo IdeaPad S10e -miniläppärini on vielä matkalla Saksasta Suomeen. Se on toivottavasti jo maanantaina tai tiistaina perillä. Raportoin heti ensitunnelmat kunhan koneen saan käsiini. Jatkossa on siis odotettavissa yhä enenevissä määrin S10e-aiheisia kirjoituksia, kun alan asentelemaan erinäisiä käyttöjärjestelmiä ja ohjelmia koneelle.

Kuvittelin hetken aikaa, että rakentaisin - osittain tietokonekasauksen ilosta, osittain tarpeeseen - meille HTPC:n eli kotiteatteritietokoneen olohuoneeseen. Tietokone olisi rakennettu Antec NSK2480 -koteloon, ja sisältä löytyisi mATX-kokoinen emolevy, vähävirtainen mutta tehokas prosessori, muistia, pari kiintolevyä RAID 1-varmistuksella (toinen kiintolevy peilikuva ensimmäisestä, jolloin toisen rikkoutuessa tiedostot olisivat tallessa toisella), tarpeenvaatiessa HD-rautapurkuun kykenevä näytönohjain ja Blu-Ray-asema. Mahdollisesti myöhemmin myös kahdella virittimellä varustettu digiviritin. Näiden lisäksi olisi pitänyt ostaa pienikokoinen langaton näppäimistö ja pikkuhiiri.

Vaikka olen periaatteessa Intelin kannattaja, harkitsin “Intel-emolevy + Intel-prosessori + edukas näytönohjain” -yhdistelmän varteenotettavaksi vaihtoehdoksi 780G-piirisarjallista AMD-emolevyä (rautapurkuun kykenevä integroitu näytönohjain HDMI-liitännällä) ja AMD:n 45-wattista tuplaydinprosessoria, joka olisi ollut huomattavasti edullisempi kombo.

Ajatuksen asteella ollut projekti kaatui siihen, että olisin halunnut tietokoneen ainoaksi käyttöjärjestelmäksi jonkin Linuxin, esimerkiksi Ubuntun. Ongelma ei ole varsinaisesti käyttöjärjestelmä, koska toimivan Linux-PC:n rakentaminen on enemmän kuin mahdollista, vaan se että tällä hetkellä aitojen Blu-Ray-levyjen katseleminen Linux-järjestelmässä on laitonta. Järjetöntä. En missään nimessä ole Vista-vastainen, se on mielestäni oikein näppärä käyttöjärjestelmä, mutta edukkaan HTPC:n kohdalla 100 euron sijoitus käyttöjärjestelmään tuntuisi hullulta. Kunnes Linux-ongelma ratkeaa, pitäydyn joko DVD-soittimessa tai ostan Blu-Ray-soittimen. En nimittäin halua maksaa 500+ euroa tietokoneesta ja 25-30 euroa elokuvasta katsoakseni sen lainvastaisin keinoin.

HUOM! Olen tietokoneraudan kanssa melkoinen aloittelija, joten en todennäköisesti osaa vastata mahdollisiin kysymyksiin koskien ongelmatilanteita. Aina saa tietenkin kysyä, mutta pätevää vastausta ei välttämättä aina saa. Lisäksi, komponenttien ohjekirjat tarjoavat kattavat neuvot ja opastuksen niiden asentamiseen. Tässä kirjoituksessa oikaisen suurimmat mutkat ja kerron pääpiirteissään, miten asennus etenee.

Aioin kirjoittaa tästä jo keväällä, sitten kesällä, ja syksyyn mennessä olin unohtanut koko jutun. Eli, kasasin viime keväänä pöytätietokoneen keskusyksikön omin käsin, itsevalituista komponenteista. Koska itsekoontiprojektiin lähteminen oli kovan miettimisen, pähkäilyn ja jännittämisen takana, ajattelin kirjoittaa omat kokemukseni paperille, jotta muutkin saman asian kanssa painivat uskaltaisivat kokeilla.

Uuden tietokoneen hankinta tuli ajankohtaiseksi lopputalven 2008 aikana. Katselin ensin valmiiden pakettien perään, mutta totesin etten HALUA nurkkiin pyörimään rumaa harmaata ledivaloilla koristeltua mötikkää, vaan tyylikkääseen koteloon rakennetun tehokkaan koneen. Halusin myös, että keskusyksikkö olisi pienikokoinen, mutta mini-PC-tyyliset valmiit ratkaisut olivat tehoihin nähden järjettömän kalliita. Melko nopeasti kävi selväksi, että en pystyisi löytämään haluamaani valmiina, vaan se pitäisi rakentaa osista. Harkitsin myös koneen kokoamista Shuttlen barebone-runkoon, mutta niistä ei löytynyt tarpeeksi hyvillä ominaisuuksilla varustettua pakettia edullisesti.

Koska tietokonekomponentit ovat melko arvokkaita, jouduin hetken aikaa miettimään, uskallanko koota konetta itse vai käytänkö komponenttijälleenmyyjien koontipalvelua. Toisaalta en halunnut riskeerata 150 euron prosessoria, mutta toisaalta halusin säästää jopa yli 100 euroa ja koota itse. Samalla kun mietin koneen komponentteja, yritin etsiä mahdollisimman kuvaavia ja askel askeleelta neuvovia foorumi- ja blogipostauksia, joista saisin tarvittavat tipit. Löysinkin muutaman hyvän kirjoituksen, jotka lopulta saivat minut vakuuttuneeksi, ettei koneen kokoaminen ole liian vaikeaa, kunhan on varovainen.

Vaikka en missään nimessä ajatellut, että tietokoneenkokoamistaidot olisivat kiinni sukupuolesta, Skenegroup.netistä löytynyt hauskasti kirjoitettu Nainen + tavoitteena kasata tietokone = Katastrofi? -artikkeli taisi ratkaista päätökseni koota kone itse. Kirjoituksesta oli myös konkreettista apua, sillä siitä kävi selväksi järkevä kokoamisjärjestys. Kuvista puolestaan ei kauheasti ollut tukea, koska artikkeli on kirjoitettu vuonna 2003, jolloin komponentit näyttivät erilaisilta kuin nykyään.

Suurinta etukäteiskauhistusta aiheutti piitahnan levittäminen. Piitahna (tai hopeatahna) levitetään prosessorin ja jäähdytyssiilen väliin auttamaan prosessorin viileänä pysymistä. Boxed-prosessorin mukana tulee siili ja sen pohjassa tarvittava lämpötahna, mutta halusin käyttää hieman laadukkaampaa tahnaa. Kuulemma, nettipalstojen huhuja, vakiotahna saattaa kovettua liimaksi prosessorin ja siilen väliin, jolloin osat saattavat olla jumissa keskenään. Tahnan levittäminen on melko tarkkaa puuhaa, koska jos sitä on liian vähän, prosessori saattaa ylikuumeta, ja jos sitä on liikaa, tahnaa joutuu vääriin väleihin. Tahnaongelman pelastajaksi löysin Afterdawnin keskustelupalstalta Oppaan prosessorin siilen vaihtamiseen. Ohjeessa kerrotaan kuvaavasti ja selvästi kaksi piitahnanlevitystapaa.

Komponentit

Kovan hinta- ja tehovertailun jälkeen päädyin seuraavaan kokoonpanoon. Tilasin tietokoneen komponentit noin puoliksi ja puoliksi Verkkokauppa.comista ja Multitronicista. Sopivalla kombinaatiolla säästin useita kymmeniä euroja, vaikka kummastakin satsista maksoin postikulut. Kaiken kaikkian, lasken säästäneeni 100-150 euroa, kun ostin komponentit kahdesta paikasta ja kokosin itse; sen sijaan, että olisin tilannut kaikki osat yhdestä paikasta ja ostanut päälle koontipalvelun.

• Prosessori: Intel Core 2 Duo E8200 (2,66 GHz)
• Emolevy: Gigabyte GA-G33M-DS2R (mATX)
• Muisti: 2 x 2 Gt DDR2 800 MHz (Buffalo)
• Kovalevy: Western Digital Caviar 500 Gt (AAKS)
• Näytönohjain: Sapphire ATI Radeon HD3450 256 Mt (DVI, VGA, tv-out)
• Optinen asema: Samsung SH-S203D DVD+-RW
• WLAN: Asus WL-138G V2
• OS: Windows Vista Home Premium (64-bit, OEM)
• Kotelo: SilverStone SG02B (small form factor, “kuutio”)
• Virtalähde: Antec Neo HE 430 W

Kokoaminen

Tietokoneen keskusyksikön kokoaminen kannattaa aloittaa tutustumalla kotelon, prosessorin ja emolevyn mukana tulevaan dokumentaatioon. Totesin, että näillä ohjeilla olisin saanut koneen kasaan ilman viikkojen etukäteistutkimustyötä. Kootessa kannattaa muistaa muutama perusjuttu:

• Maadoita itsesi - staattinen sähkö on kuollettavaa piirilevyille. Voit maadoittaa itsesi esimerkiksi koskemalla pistokkeen maadoituspinniä ennen kokoamisoperaatiota tai koskemalla tietokonekotelon metalliseen runkoon komponentteja käsitellessäsi. Älä pukeudu helposti sähköistäviin vaatteisiin, kuten villapaita, villasukat tai verkkarit.
• Etene rauhallisesti ja harkiten, älä tee hätäisiä päätöksiä, tarkkaile komponenteissa olevia uria ja koloja, älä käytä liikaa voimaa.
• Koske komponentteihin vain reunoista (kuivin käsin). Älä koske esimerkiksi muistikampojen, näytönohjaimen tai emolevyn piirilevyihin.

Minä etenin konetta kootessani suurinpiirtein seuraavassa järjestyksessä.

1. Avaa kotelo. Irroita mahdolliset tiellä olevat telineet, trayt ja seinät.
   
2. Emolevy esiin. Aseta se pehmeälle alustalle (esimerkiksi emolevyn mukana tuleva pehmike) pöydälle. Prosessori ja muistit on hyvä asentaa paikoilleen ennen kuin emolevyn asentaa kotelon sisälle.
3. Asenna prosessori (ohjekirjan ohjeiden mukaan). Jos et käytä prosessorin mukana toimitettavaa tahnaa, levitä tahnaa prosessorin päälle esimerkiksi Afterdawnista löytyvien ohjeiden mukaan.
   
4. Asenna prosessorijäähdytin ja -tuuletin ohjekirjan ohjeiden mukaan. Muista kytkeä tuulettimen johto emolevyn CPU FAN -liittimeen.
5. Asenna muistikammat niin, että kammoissa olevat lovet sopivat sloteissa oleviin mykyihin. Jos asennat kaksi kampaa, asenna ne samanvärisiin slotteihin. Asenna muistit painamalla niitä tasaisesti, suoraan ylhäältäpäin kunnes ne lukittuvat paikoilleen.
6. Kiinnitä emolevy kotelon sisälle, kotelon/emolevyn ohjekirjan ohjeiden mukaan. Jos kotelossa ei ole valmiina välikappaleita (spacer), laita sellaiset emolevyn ja kotelon väliin (ruuvireikien kohdalle) oikosulkujen estämiseksi. Emolevy ei saa koskea koteloon/metalliin muuta kuin ruuvireikien kohdalta.
7. Kotelon mallista riippuen, asenna järkevimmässä järjesteyksessä näytönohjain, mutta lisäkortit, virtalähde, kovalevy(t) ja optinen asema. Näytönohjain tulee tavallisimmin PCI Express x16 -väylään. Tehokkaissa näytönohjaimissa on lisäksi erillinen virtajohto. Uudenaikaiset kovalevyt ja optiset asemat kytketään emolevyyn SATA-kaapeleilla. Lisäksi kovalevyihin ja optisiin asemiin kytketään virtajohto (suoraan virtalähteestä).
8. Kytke emolevyn virtajohdot paikoilleen (pienempi neliön mallinen ja suurempi pitkulainen virtaliitin emolevyssä).
9. Kytke virta- ja reset-nappien johdot emolevylle, voit halutessasi myös kytkeä system beep-johdon emolevylle (kone piippaa käynnistyksen aikana muutaman kerran). Katso ohjeet emolevyn ohjekirjasta. Kytke myös mahdolliset kotelon etuosassa olevat liittimet emolevylle.
10. Kytke kotelon mukana tulleet tuulettimet liitännöistä riippuen joko emolevylle tai virtalähteeseen. Katso ohjeita kotelon ohjekirjasta.
11. Asenna mahdolliset lisätuulettimet. Nämä saattaa joutua asentamaan jo aikaisemmassa vaiheessa, jos kotelo on ahdas. Minä asensin lisätuulettimen vasta jälkikäteen, ja jouduin purkamaan osan komponenteista saadakseni tuulettimen kytkettyä emolevyn SYS FAN -liittimeen.

Käyttöjärjestelmä, ajurit ja ohjelmat

Kun kone on saatu kasaan, ja näppäimistö, hiiri ja näyttö kytkettyä, on aika käynnistää kone ensimmäisen kerran. Emolevyn ohjekirjasta näet, mitä nappia painamalla pääset BIOSiin tarkistamaan, että muistin määrä ja muut komponentit tunnistuvat oikein.

Emolevyn ohjeistuksessa saattaa olla maininta, että jokin asetus pitää laittaa päälle väliaikaisesti käyttöjärjestelmän asennuksen ajaksi. Tarkista siis ohjekirja tältäkin osin.

Viimeisenä, melkeinpä työläimpänä vaiheena on käyttöjärjestelmän, ajureiden ja tarpeellisten ohjelmistojen asentaminen. Käyttöjärjestelmän asennuksen jälkeen on suositeltavaa ensin asentaa emolevyn ajurit, ja sen jälkeen järjestyksessä muiden osien ajurit ja ohjelmat.

Loppusanat

Olihan se aika jännittävää ja pelottavaakin koota tietokone ensimmäistä kertaa ihan itse. Kieltämättä varsinkin prosessoria asentaessa jyskytti takaraivossa “Tämä maksoi 150 euroa, tämä maksoi 150 euroa! Älä hajota sitä!”. Tietokoneen kasaaminen ei kuitenkaan loppupeleissä ollut kovin ihmeellinen homma. Jos on jo ennestään vähän kokemusta esimerkiksi verkkokortin tai muistien asentamisesta, onnistuu muidenkin osien asennus. Suosittelen tätä muillekin asiaa harkitseville. Rohkeasti eteenpäin vain! Painotan silti, että ensin kannattaa tutustua (siis lukea) ohjekirjaset. Ja asennusnesteet kannattaa jättää väliin tällä kertaa.

Laptopmagin mielestä Samsung NC10 on yksi parhaista ja kuumimmista markkinoilla olevista netbookeista. Sen voi sekä lukea artikkeleiden ja arvosteluiden rivien välistä että päätellä NC10:iä koskevien artikkeleiden ja testien määrästä sivustolla. Artikkeleiden suuri määrä ei ainakaan minua haittaa, sillä olen Laptopmagin kanssa samoilla linjoilla Samsungin sijoituksesta hittilistalla.

Saatavuus

Ensimmäiset valkoiset NC10:t on jo toimitettu Saksasta asiakkaille, Muropaketista löytyy ensimmäiset kokemukset suomenkielellä. Myös UK-kaupoista saa valkoisia NC10-läppäreitä, mutta mustan saatavuus on lykkääntynyt jälleen. Tällä kertaa lykkäys on vain kaksipäiväinen: aiemmin ne piti tulla myyntiin tänään 12.11., mutta uusimpien tietojen mukaan mustia saa perjantaista (14.11.) lähtien. Sinisen saatavuudesta ei ole mitään tietoa. NC10 ei myöskään kuulu ensimmäisten Suomeen tuotavien Samsung-läppäreiden joukkoon.

Akunkesto

Jo aiemmin Laptopmag korjasi alkuperäisessä käyttötestissä ilmenneet akunkestoristiriitaisuudet. Vakiona toimitettavassa 6-kennoisessa 5200 mAh -akussa riittää virtaa jopa 7,5 tunniksi. Tämä tulos saavutetaan Windows XP -käyttöjärjestelmällä janäytön kirkkaus pienimmällä (noin 12 %), jolloin käytettävyys ei ole huippuluokkaa. Jo paljon käytettävämmällä kirkakudella (noin 37 %) akku kestää 6 tuntia 52 minuuttia. Ei ollenkaan paskempi tulos, kun ottaa huomioon, ettei kyseessä ole 6600 mAh:n akku kuten Eee PC 901 -läppäreissä.

Nyt Laptopmag on asentanut NC10:iin Intelin huippu-SSD-levyn (hinta 600 dollaria) ja todennut, että näyttö pienimmällä kirkkaudella akku kestää karvan alle 8 tuntia. SSD-levyn asentamalla saa akun kestämään 21 minuuttia pidempään. Melko kalliit 21 minuuttia.

Laajennukset

Laptopmag on kirjoittanut myös NC10:iin liittyviä tutoriaaleja. Omansa löytyy sekä RAM-muistin että kovalevyn päivittämiselle. Kuten muissakin netbookeissa, NC10:ssä on vain yksi muistislotti, jolloin muistia päivittäessä joutuu alkuperäisen korvaamaan suuremmalla. Homma ei ole vaikea, sillä koneen pohjasta löytyy luukku, jonka takaa muistikampa löytyy. Muistin päivittäminen ei vaikuta takuuseen. NC10:n rauta tukee muistia kahteen gigatavuun asti, mutta mukana toimitettava Windows XP Home (Edition for Ultra Low Cost PCs) -käyttöjärjestelmä rajoittaa muistituen yhteen gigaan. Käyttöjärjestelmää vaihtamalla saa siis koko kaksi gigaa käyttöön.

Monista muista netbookeista poiketen NC10:ssä on tavallinen läppärikovalevy eli 160 gigatavun 2.5-tuumainen SATA-liitännäinen kovalevy, joten päivitysmahdollisuudet ovat melkeinpä rajattomat. Alkuperäisen voi korvata millä tahansa 2.5-tuumaisella SATA-levyllä: joko pienempikapasiteettisella SSD-kovalevyllä tai suurempikapasiteettisella HDD-levyllä. Laptopmag on kirjoittanut kuvallisen ohjeen kovalevynpäivittämistä varten. Normaalikokoisista läppäreistä poiketen kovalevy ei löydy RAM-muistin tapaan pohjasta luukun takaa, vaan netbook pitää purkaa, jotta sen voi vaihtaa. Tämä operaatio oletettavasti mitätöi takuun.

Kuva: Laptopmag.