Minnan nettikolo.

Olen viime aikoina käyttänyt Eee PC 701 -miniläppäriäni melko paljon. Aiemminkin häirinneet piirteet ovat alkaneet jälleen ärsyttää. Vaikka läppäri on täydellisen kokoinen eikä monia häiritsevä näppäimistö tunnu liian pieneltä, se on kokonaisuutena kaukana täydellisestä. Onhan sentään kyseessä ensimmäinen kuluttajamarkkinoille julkaistu netbook.

Eee PC 701:n suurin kompastuskivi käytössäni on ollut sen pieni näyttö. 7 tuuman näyttö ei olisi liian pieni, jos se kykenisi parempaan resoluutioon, mutta 800×480 pikselin kapasiteetti on liian pieni surffailussa. Varsinkin vaakasuunnassa ruutu jää pieneksi. Tekstinkäsittelyssä näytön koko ei haittaa, mutta sitä tulee tehtyä aika vähän netbookilla. Toinen rasittavuus on koneen heikkotehoinen prosessori. Intel Celeron M prosessori on alikellotettu 630 MHz:iin eikä sen ylikellottaminen 900 MHz:iin, kyseisen prosessorin normaaliin kellotaajuuteen, auta asiaa juuri ollenkaan. Konetta saa usein odotella liian usein.

Siispä olen, jälleen kerran, suunnannut katseeni netbook-tarjontaan. Olen vertaillut netbookeja aiemmin ainakin kahdesti: kesällä ennen 701:n ostamista ja syksyn aikana Samsung NC10:n aiheuttaman hypen vuoksi. Aiemmin jätin netbookin vaihtamisen sikseen, koska en löytänyt sopivaa netbookia kohtuulliseen hintaan. Houkutteleva NC10 on melko tyyris netbookiksi (pitkästi yli 400 euroa postikulujen kanssa), ja halvemmat mallit puolestaan häviävät monessa kohdassa muille vaihtoehdoille. Kumpaan suuntaan sitä kannattaisi kallistua? Päätin, että annan netbookeille puoleettomamman mahdollisuuden. Olen vertailussa ottanut loppusuoralle viisi miniläppäriä, jotka voisivat korvata 701:n. Näistä kolme on sopivan hintaisia, kaksi (periaatteessa) liian kalliita. Loppusuoralla ovat Acer Aspire One A110, Asus Eee PC 901, Asus Eee PC 900A, Samsung NC10 ja Lenovo IdeaPad S10e. Tarkoitus olisi löytää edullisehko, Ubuntun kanssa joustavasti yhteenpelaava, helposti päivitettävissä/laajennettavissa oleva siro netbook. Mikä malli saa kunnian olla Surffilauta vol. 2?

Acer Aspire One A110

Acer oli ensimmäinen Asuksen jälkeen, joka sai oman miniläppärinsä markkinoille. One-mallistoon kuuluu (ainakin) kolme konetta: A110 (Linpus LInux), A150X (XP Home) ja A150L (Linpus Linux). Pääasiallisesti minulla on haussa SSD:llä varustettu netbook, joten hylkäsin kaksi viimeksi mainittua. A110-mallissa on Intel Atom -prosessori, 8.9″ kirkaspintainen näyttö, 512 Mt muistia, 8 Gt:n hitaahkoa SSD:tä, WLAN ja kaksi muistikortinlukijaa, joista toisella voi jatkaa sisäistä tallennustilaa. Käyttöjärjestelmänä on Linpus Linux ja koneeseen saa asennettua Ubuntun melko toimivasti. A110 painaa noin 900 grammaa. Koneessa ei ole Bluetoothia, mutta se ei ole minulle välttämätön. Akunkesto perusakulla on surkeimmasta päästä, vain reilut 2 tuntia. Muistin asentaminen on tehty vaikeaksi: melkein koko kone pitää purkaa kamman asentamiseksi. A110 maksaisi Suomessa vajaan 300 euroa ja siinä on yhden vuoden takuu. Acer ei merkkinä suuresti houkuttele, mutta ilmeisesti One on ihan onnistunut Acer-tuotos.

Asus Eee PC 900A

Asuksen uusimpia markkinoille tulleita Eee PC-malleja on 900A, jota ei toistaiseksi ole saatavilla Suomesta. Saksasta tilatessa koneen hinta postikuluineen olisi noin 300 euroa. Ubuntun asennus onnistuu tähän malliin kuten muihinkin Eee PC-koneisiin: melkein kaikki osat saa toimimaan joustavasti. 900A:n tekniset tiedot ovat: Intel Atom -prosessori, 8.9″ mattapintainen näyttö, 1 Gt muistia (päivitys helppo), 8 Gt hitaahkoa SSD:tä (päivitettävissä), WLAN ja muistikortinlukija (SDHC-tuki). Käyttöjärjestelmänä on Xandros. 900A:ssakaan ei ole Bluetoothia, mutta akunkestossa 900A pesee A110:n. 4-kennoisella akulla Asus lupailee jopa 4 tunnin käyttöaikaa. 900A painaa noin 1050 grammaa.

Asus Eee PC 901

901 on mielestäni Eee PC-malliston lippulaiva, vaikkei se olekaan kallein, tehokkain tai tyylikkäin. 901:ssä yhdistyvät koko, tehot, tallennustila, käytettävyys ja hinta parhaiten, kun puhutaan Eee PC-netbookeista. Se on silti useisiin muihin netbookeihin verrattuna tyyris. Sekä Linux- että XP-mallin hinta tällä hetkellä on Suomessa 370+ euroa postikuluineen. 901:ssä on Intel Atom -prosessorin lisäksi 8.9″ mattanäyttö, 1Gt muistia (päivitettävissä), 12/20 Gt SSD-tallennustilaa (päivitettävissä), WLAN, Bluetooth ja muistikortinlukija (SDHC-tuki). Käyttöjärjestelmä on joko XP Home tai Xandros. Ubuntu toimii ongelmitta. 901:n akku kestää XP-käytössä jopa 6.5 tuntia, Linux-käytössä vajaat 6 tuntia. Eee PC 901 painaa noin 1100 grammaa.

Lenovo IdeaPad S10e

Lenovon ensimmäinen miniläppäri on tullut myyntiin vasta syksyn aikana. Suomeen on tulossa ainakin pari XP-mallia joulukuun puolivälin tietämissä, mutta hinta saksalaiseen hintatasoon nähden on suolainen. Olen valinnut loppusuoralle S10e:stä mallin, jossa on Intel Atom -prosessorin lisäksi 10.2″ mattanäyttö (1024×576), 1.5 Gt muistia (päivitettävissä helposti), 160 Gt kovalevy (päivitettävissä erittäin helposti 2.5-tuumaiseksi SSD-levyksi), WLAN, Bluetooth, muistikortinlukija (SDHC-tuki) ja 6-kennoinen akku (4-5 tuntia käyttöaikaa). Lisäksi koneessa on ExpressCard/34 -slotti. Käyttöjärjestelmänä on Linux (ilmeisesti Novell SLED 10), mutta päivitys Ubuntuun pitäisi onnistua melko kivuttomasti. Hintaa tälle kokoonpanolle kertyy toimituskuluineen noin 345 euroa. Kone painaa suuremmasta näytöstä huolimatta vain 1200 grammaa. Kooltaan se on ohuempi kuin 901, ja noin sentin leveämpi ja syvempi.

Samsung NC10

Viimeinen ehdokki on Samsungin ensimmäinen miniläppäri, NC10. Se on pärjännyt erittäin hyvin eri blogeissa ja nettilehdissä suoritetuissa testeissä, ja siinä on ehdottomasti paras akunkesto. XP-käytössä akku kestää jopa 7.5 tuntia, Linux-käytössä jonkin verran vähemmän. Intel Atom -prosessorin lisäksi koneessa on 10.2-tuumainen näyttö, 1 Gt muistia (päivitettävissä), 160 Gt kovalevytilaa, WLAN ja muistikortinlukija (SDHC-tuki). Briteissä myytävissä malleissa on lisäksi Bluetooth. Koneen käyttöjärjestelmänä on Windows XP Home. Samsung NC10 painaa reilut 1300 grammaa, ja se on sentin leveämpi kuin S10e ja kolmisen senttiä leveämpi kuin Eee PC 901. Hinta on Lenovon malliin nähden korkeampi, varsinkin tällä viikolla tapahtuneen hinnannousun jälkeen. Koneen saa omaksi Saksasta noin 400 eurolla (sis. pk), Briteistä hieman kalliimmalla.

Kattavampaa vertailua näistä viidestä mallista Liliputingin tuotesivulla.

Valinta

Aluksi olin ehdottomasti sitä mieltä, että ostan 900A:n. Surffailukäytössä ei hitaanpuoleinen kirjoitusnopeus (SSD:lle) haittaa. Eeeuser.comin foorumilta löytyi monia myönteisiä kokemuksia 900A +  Ubuntu -yhdistelmästä. A110:n pudotin viisikosta ensimmäisenä, koska luin muutamia kommentteja, joiden mukaan koneessa oleva SSD on välillä tuskaisen hidas. Lisäksi surkea akku oli suuri miinus. Acerin SSD:n takia aloin epäilemään myös 900A:n toimivuutta.

Jäljelle jäi siis kallis NC10, melko kallis 901 ja edullisehko S10e. Samsungin ja Lenovon koneissa oleva kovalevy on turha, mutta toisaalta sen tilalle voi myöhemmin vaihtaa kunnollisen SSD-levyn. 901 on melkein yhtä kallis kuin NC10 ja selvästi kalliimpi kuin S10e. Tiputin sen pois laskuista, vaikka siinä onkin porukan toiseksi paras akku. 901:n muotoilu ei ole koska miellyttänyt minua. Samsung ja Lenovo ovat asiallisemman näköisiä kuin 901. Lisäksi muun kuin Asus-merkkisen netbookin kokeilu houkutteli.

Viimeisenä piti siis tehdä valinta NC10:n ja S10e:n välillä. Meinasin jo hetken, että odottelisin HP Mini 1000 -läppärin maihinnousua, mutta koska sitä on lupailtu vasta ensimmäiselle neljännekselle (2009), en jaksa odottaa. Sekä NC10- että S10e-läppäriin pystyy asentamaan Ubuntun ja se toimii koneissa “OK”. S10lenovo.com-foorumia lukiessani selvisi, että Lenovon mallissa se toimii melkein 100% ilman lisäsäätöjä. NC10:ssä tilanne ei ole yhtä kiitollinen. Lisäksi vaakakupissa painoi NC10:n turha XP ja lähemmäs 100 euron hintaero (NC10 Clove.co.uk:sta kotiin toimitettuna £365 = 440 €, S10e Saksasta kotiin toimitettuna 345 €).

Twitteriäni seuranneet tietävätkin, että laitoin alkuviikosta ennakkotilaukseen punaisen Lenovo IdeaPad S10e:n. Lenovon miniläppärin design miellyttää silmiäni tällä hetkellä eniten. Se on tarpeeksi asiallisen ja sleekin näköinen. Lisäksi se on hieman pienempi ja kevyempi kuin Samsung NC10. Lisäksi ExpressCard/34-portti tarjoaa mahdollisuuden päivittää kone esimerkiksi 3G-modeemilla tai digi-tv-kortilla. Kun koneen malli oli selvä, punnitsin Lenovon värivaihtoehtojen välillä: musta, valkoinen vai puna-valkoinen. Musta olisi ollut asiallinen (ehkä liian asiallinen) ja valkoinen tylsä Eee PC:n jälkeen. Punainen on pirteä.

Tilauksen jättämisen jälkeen minuun iski kuitenkin epäilys, että punaisia Linux-koneita saa odottaa pitkään. Toivottavasti ei! Tällä hetkellä S10e:n saatavuudeksi arvioidaan 11. joulukuuta, mutta jo nyt jotkut kaupat ovat myyneet mustia ja valkoisia XP-koneita. Saa nähdä, odotanko punaista Linux-konettani vielä ensimmäisellä vuosineljänneksellä. Veikkaan nimittäin, että jos Linux-mallit ylipäänsä koskaan tulevat myyntiin (Asus on jo ilmoittanut vähentävänsä Linux-mallien toimituksia), niitä saa mustina ja valkoisina ensin. Musta tai valkoinen olisi kelvannut minulle paremmin kuin hyvin. Toivotaan kuitenkin, että joulunvärinen miniläppäri saapuu jouluksi. Jatkan raportointia.

Päivitys: Jo seuraavana päivänä saatavuuspäivä suurimmalle osalle malleja lykkääntyi viikolla. Nyt S10e-läppäreitä luvataan aikaisintaan 18.12. Huoh, ei taida tulla tästä joulukonetta.

Etsiskelin aiemmin Twitter-softaa/-widgettiä Linux-ympäristöön. Silloin Eee PC:ssäni oli alkuperäinen Xandros-käyttöjärjestelmä, jossa kokeilin muutamaa kevyttä twitterinpäivityssoftaa (kuten ktwitter), mutta niillä ei voinut kuin lähettää uusia tweettejä. Niillä ei voinut seurata päivityksiä lainkaan. Sen jälkeen yritin asentaa Eeehen Vistassa kokeilemaani TweetDeckiä, mutta asennus tyssäsi siihen, etten saanut Adobe Airia, jonka päälle ko. ohjelma on koodattu, asentumaan Xandrosiin.

Joten, vaihdoin käyttöjärjestelmää: ensin Ubuntu Eee 8.04.1:een, mutta ohjeitakaan noudattamalla siitä ei tullut mitään, ja sen jälkeen jälleen perus-Ubuntu 8.04.1:een. Samaan aikaan TweetDeck alkoi temppuilemaan Vistassa, joten päätin kokeilla kehuttua Twituxia. Se tuntui kuitenkin TweetDeckin monipuolisuuden jälkeen kankealta.

Seuraavaksi kokeilin, asentuisiko Adobe Air Ubuntuun, ja asentuihan se. Ilman kipuja. Air vei kaiken hyvän lisäksi vain hyvin vähän tallennustilaa. Koska TweetDeck temppuili edelleen, päätin vaihtaa twhirliin. Koska Adobe Air oli asennettuna, twhirlin asennus tapahtui yksinkertaisesti *.air-pakettia kaksoisklikkaamalla ja “Next”-nappeja napsuttelemalla. Yllä olevasta screenshotista voi nähdä, että ohjelma toimii ja pyörii hyvin. Asetuksia on enemmänkin kuin tarpeeksi, väriteemaa voi vaihtaa, ja tweettien selailumoodeja on useita. Twhirlillä voi käytännössä tehdä kaiken, minkä twitter.com tarjoaa. Mielenrauha tämän suhteen saavutettu!

Lukuvinkki: Downloadsquadin artikkelissa vertaillaan Twituxia ja twhirliä (Linux-käytössä).

Asennusohjeet

1. Lataa Adobe Air-asennuspaketti Adoben sivuilta (Linuxille / muille käyttöjärjestelmille). XP:ssä ja Vistassa asennus tapahtuu tavalliseen tapaan, joten ei siitä sen enempää.
2. Tallenna adobeair_linux_xx_xxxxxx.bin /home/user -polkuun.
3. Avaa terminaali.
4. Aseta lataamallesi *.bin-tiedostolle suoritusoikeudet: chmod +x adobeair_linux_xx_xxxxxx.bin
5. Asenna Adobe Air: ./adobeair_linux_xx_xxxxxx.bin
6. Graafinen asennusohjelma aukeaa. Asenna Air Windowsista tuttuun tyyliin.
7. Kun Air on asennettuna, lataa twhirlin (tai TweetDeckin) *.air-asennuspaketti /home/user -polkuun ohjelman sivuilta. Twhirlin sivuilta paketti löytyy sivun oikeasta reunasta “Manual Installation”-otsikon alta.
8. Kaksoisklikkaa asennuspakettia ja graafinen asennusohjelma aukeaa. Asenna Twitter-ohjelma tavalliseen tapaan.

Yritin toissapäivänä ja eilen asentaa Xubuntu-käyttöjärjestelmää Eee PC 701:eeni. Käyttöjärjestelmä ei toimi suorilta käsin, vaan sen lisäksi pitää fiksailla ongelmia ja vikoja. Kahden epäonnistuneen yrityksen jälkeen luovutin, ja tänään minun oli tarkoitus lopettaa säätäminen ja asentaa valmiiksi konffattu Ubuntu Eee 8.04.1. Tulin kuitenkin työpäivän aikana toisiin ajatuksiin ja päätin vielä kerran kokeilla Xubuntua.

Tarkoitus oli, Samin ehdotuksen mukaisesti, asentaa perus-Xubuntu (Hardy Heron) ja siihen adammin kernel, jonka olin jo todennut aiemmin asentuvan nätisti. Näiden lisäksi aioin asentaa eee-control-ohjelman, jolla pitäisi saada pikanäppäimet ja prosessorin skaalauksen toimimaan. Sen asennusta suositellaan myös Ubuntu Eeen käyttäjille.

Asensin Xubuntun, adammin kernelin, pari adammin lisäfiksiä. Kone toimi ongelmitta. Asensin eee-controlin, se asentui ilman virheviestejä. Ongelma ilmeni eee-controlia käynnistäessä. Ohjelma valittaa mystisestä virheestä. Voisin elää ilman eee-contorlia ja tiettyjä pikanäppäimiä, mutta suurempi ongelma on, että järjestelmä ei sammu kokonaan sammuttaessa. Huomasin tämän vasta äsken konetta sammuttaessa. Ubuntulle tarkoitettu fiksaus (Ubuntun Eee PC-yhteisön dokumentaatiossa) ei näytä auttavan Xubuntun kohdalla. Eeeuserin wikissä olisi vielä kaksi vaihtoehtoa, mutta en taida jaksaa enää kokeilla.

Eee PC 701 + Xubuntu = no go (näillä taidoilla). Seuraavaksi oikeasti Ubuntu Eee, en jaksa enää säätää.

Huom! Tässä pitkähkössä kirjoituksessa käyn läpi perus-Xubuntun asennuksen, minkä lisäksi raportoin muutamasta onnistumisesta ja epäonnistumisesta. Lisäksi kerron seuraavasta vaiheesta täydellisen Eee-käyttöjärjestelmän metsästyksessä.

Asensin elokuussa uudenkarheaan Eee PC 701:eeni Ubuntu 8.04.1:n (normaali jakeluversio, ei Eee-spesifinen distro) ja adammin Eee PC-Ubuntu-ytimen. Käytin Ubuntua yli kuukauden, kunnes kyllästyin järjestelmän kankeuteen. Itse käyttöjärjestelmä tuntui hyvältä ja monipuoliselta, mutta Eee PC:n yty ei tuntunut riittävän pieneenkään multitaskingiin tai (noin) 600×350-resoluutioisten divx-videoiden pyörittämiseen (VLC media playerillä).

Siispä palautin koneeseen alkuperäiskäyttöjärjestelmän (Xandros), otin käyttöön KDE-työpöydän ja kone tuntui taas nopeammalta. Ärsytys iski kuitenkin pian. Edelleen englanti-suomi-sekakielisyys, teemojen vähyys ja ohjelmien etsimis- ja asennusongelmat ajoivat takaisin Ubuntu-perheeseen. Tällä kertaa (eilen) ajattelin kokeilla Ubuntua kevyempää Xubuntua, jossa on Gnomen sijaan XFCE-työpöytä. Siinäkin pitäisi adammin kernelin toimia. Adammin kernel on yksi monesta Ubuntun konffaustavasta, jolla saa suurimman osan laitteista toimimaan.

Xubuntun asentaminen tapahtuu käytännössä samalla tavalla kuin Ubuntunkin, joten tässä hieman lyhennetty raportti Xubuntu-asennuksesta. Laajemmat selitykset asennukseen liittyen löytyvät aiemmasta Ubuntu-kirjoituksestani. Käytössäni on Eee PC 701 4G, mutta ohjeiden pitäisi päteä muihinkin Eee PC-malleihin. Huomioi, että kyseessä on normaali Xubuntu-jakelu, ei Eee-spesifinen distro kuten eeeXubuntu, joten pelkkä käyttöjärjestelmän asennus ei riitä, vaan lisäksi tarvitaan säätöä ja konffausta.

Asennus

Asennus alkaa Xubuntu-cd-imagen lataamisella. Latasin imagen (544 Mt) Xubuntun sivuilta löytyvällä torrentilla, lataus oli todella nopea. Tämän jälkeen *.iso pitää siirtää USB-tikulle UNetbootin-ohjelmalla. Ohjelmaa ei tarvitse asentaa, pelkkä *.exen ajaminen käynnistää ohjelman. Ohjelma toimii myös Vistassa (käytössäni Vista Home Premium 64-bit). Alla screenshotit (klikkaamalla suuremmaksi) tikunvalmistelusta. Aikaa tikun tekemiseen meni noin 5 minuuttia.

Kun buuttaava USB-tikku on valmis, aloitetaan varsinainen asennus.

1. Liitä USB-tikku Eee PC:n vapaaseen USB-porttiin.
2. Käynnistä Eee PC ja paina ESC-nappia, kun Asuksen logo ilmestyy ruutuun.
3. Paina ESCiä seuraavassakin näkymässä.
4. Paina Shift + F10 päästäksesi buuttimenuun.
5. Valitse listalta USB-tikkusi ja jatka Enterillä.
6. Valitse avautuvalta listalta ensimmäinen (Default). “Live CD” käynnistyy muutamassa minuutissa, joten odottele rauhassa.
7. Valitse työpöydältä Install aloittaaksesi Xubuntun asennuksen.
8. Ensimmäisessä ikkunassa valitaan asennuskieli. Pelkältä tikulta voi asentaa englanninkielisen käyttöjärjestelmän, mutta valitessa kieleksi suomen, pitää koneessa olla toimiva verkkoyhteys.
9. Seuraavassa ikkunassa valitaan sijainti eli aikavyöhyke. Helsinki löytyy pitkän rullailun jälkeen Euroopan kaupunkien listalta.
10. Kolmanneksi valitaan näppäimistöjärjestys. Jotta näppäimistö tottelee kuten siihen on Suomessa totuttu, vasemmanpuoleiselta listalta pitää etsiä Finland ja oikealta valita ensimmäinen vaihtoehto (Finland). Alareunan tekstikentässä voi kokeilla, toimiiko näppäimistö asetuksilla oikein.
11. Neljännessä vaiheessa osioidaan tallennustila ja valitaan, minne käyttöjärjestelmä asennetaan. Jotta vältytään swap-osiolta, täytyy valita Manual.
12. Tämän jälkeen asennusohjelma listaa koneelta löytyvät osiot. Ensimmäiset (hda tai sda) ovat koneen sisäisiä tallennusvälineitä, loppupäästä löytyy mahdollinen muistikortti ja asennus-USB-tikku. Ensin pitää poistaa aiemmat osiot (siis koneen omien tallennusvälineiden osiot) valitsemalla ne yksikerrallaan ja klikkaamalla sen jälkeen Delete partition.
13. Kun vanhat osiot on tuhottu, valitaan jäljelle jäänyt iso Free space, ja osioidaan sen klikkaamalla New partition (kuva alla vasemmalla).
    
14. Avautuvassa ikkunassa määritellään uuden osion formaatiksi (Use as) Ext2 file system. Mount pointiksi valitaan / (kuva yllä oikealla).
15. Nyt uusi osio listataan osiolistalla. Sen valitsemalla Xubuntu asennetaan kyseiseen osioon. Koska jätämme swap-osion tekemättä, asennusohjelma varmistaa, että kaikki on menossa kuten pitää. Continue-napilla pääsee seuraavaan vaiheeseen.
16. Viimeisessä vaiheessa annetaan oma nimi, käyttäjänimi (kirjautumisnimi), salasana (kahdesti) ja koneen nimi (näkyy mm. lähiverkossa).
17. Lopuksi näytetään yhteenveto asennustiedoista. Install-napin painallus aloittaa asennuksen.

Asennus kestää koneesta ja tikusta riippuen 10-15 minuuttia. Asennuksen lopuksi kone pitää käynnistää uudelleen (Reboot). Ennen sammumista pyydetään poistamaan asennusmedia (USB-tikku) koneesta ja painamaan Enter.

Asennuksen jälkeen

Tuoreen asennuksen jälkeen Ethernet ja kirkkaudensäätö (Fn + F3/F4) toimivat. WLAN, SDHC-kortin mounttaus ja muut pikanäppäimet eivät toimineet. Asennettuna on muun muassa Firefox 3, Gimp, Totem Media Player ja Pidgin. OpenOffice.orgia koneelta ei löydy suoraan. Xubuntun asennuksen jälkeen file manager näyttää tyhjää tilaa 2.1 gigatavua (4 gigatavun levyllä).

Adamm’s kernel

Seuraavaksi asensin adammin kernelin täsmälleen samalla tavalla kuin Ubuntun kanssa aiemmin. Ohjeet löytyvät Ubuntu-ohjeiden puolivälin paikkeilta. Asennukseen tarvitaan toimiva Internet-yhteys, langallinen tässä tapauksessa, koska WLAN ei toistaiseksi toimi.

Adammin kernelin asentamisen jälkeen WLAN toimii. Lisäksi suoritin kolme adammin sivuilla mainittua hackia (#1 auto-load modules, #5 setup wireless toggle, #8 volume control hotkeys). SDHC-kortti ei edelleenkään mountannut, mutta sain sen korjattua Eeeuser.comin wikin ohjeen avulla:

1. Luo hakemisto, johon haluat kortin kiinnittyvän: sudo mkdir /media/SDHC
2. Avaa ‘etc/fstab’ -tiedosto tekstieditoriin (Xubuntussa mousepad): sudo mousepad /etc/fstab
3. Muokkaa riviä, joka sisältää sdb1:n seuraavasti: /dev/sdb1 /media/SDHC auto user,auto,exec,rw 0 0

Adammin kernelin asennuksen jälkeen tyhjää tilaa koneen 4 gigan levyllä on 1.9 Gt.

RiceeeyTweak

Päätin kuitenkin, että kokeilen jotain muuta adammin kernelin sijaan - jospa verkosta löytyisi parempaakin? Poistin adammin kernelin ohjeiden mukaan (un-installation) ja ajoin RiceeeyTweak-skriptin, joka sisältää pitkän listan Eee-fiksejä Ubuntulle (ja toimii myös muissa käyttöjärjestelmissä). En vain harmikseni huomannut, että tietenkin kyseistä skriptiä ajaessa pitää olla verkkoyhteys päällä. Tuloksena: edes LAN ei toiminut. Päätin, että jätän homman seuraavaan iltaan.

Tänään aloitin asennuspuuhat alusta, asensin Xubuntun uudelleen ja ajoin RiceeeyTweak-skriptin tällä kertaa kaikkien taiteen sääntöjen mukaan (langallinen verkkoyhteys käytössä). Ohjeet RiceeeyTweak-skriptin ajamiseen löytyvät englanniksi eee.ricey.co.uk-sivuilta. RiceeeyTweakin asentaminen kestää noin 5-10 minuuttia ja sen jälkeen toimii käytännössä kaikki Eee PC:n osat. Pikanäppäimet toimivat jopa OSD (on-screen display) -viestien kera. WLAN toimii. SDHC-kortti mounttaa ilman lisäkikkoja. Lisäksi koneeseen asentuu ylikellotussofta.

Mutta. Lyhyt ilo isosta riemusta: RiceeeyTweakin kahden loppufiksin (löytyvät ohjeiden lopusta) jälkeen Eee PC:ni ei enää käynnistynyt Xubuntuun, koska jokin tiedosto puuttuu. En siis tällä yhdellä kokeilukerralla voi suositella tätä fiksaus-tapaa, vaikka monet sitä kehuvat. Toisella yrityskerralla RiceeeyTweakilläkin todennäköisesti saisi aikaiseksi toimivan järjestelmän. Jos käyttöjärjestelmän käyttöönoton kanssa ei ole kiire ja aikaa on kahteen asennuskertaan yhden sijaan, RiceeyTweakia kannattaa kokeilla.

Seuraavaksi

Jos vielä kerran yrittäisin Xubuntua, joka muutaman tunnin katkonaisen käytön perusteella vaikutta selkeältä, simppeliltä ja toimivalta, asentaisin sen kaveriksi ehdottomasti adammin kernelin. Sillä sain kaikki tarpeelliset osat toimimaan.

Seuraavaksi (huomenna/loppuviikosta) kokeilen kuitenkin Ubuntu Eee 8.04.1-jakelua. Buuttaava USB-tikku on jo odottamassa asennusta. Kokeilen Ubuntu Eeen Hardy Heron versiota juuri sopivasti ennen Ubuntu 8.10 (Intrepid Ibex) julkaisua. Ubuntu Eeestäkin luvataan heti marraskuun alussa uutta versiota! Raportointi jatkuu…

Vaikka minut löytää Facebookista, olen hyvin anti-Facebook-ihminen. En nauti kyseisestä paikasta yhtään. Uudistuksen myötä se on hieman käytettävämpi, mutta en pidä siitä kaikesta “aikuisten leikkimisestä”, mitä paikka on täynnä. En myöskään jaksa pinnallisista ja muka-elvytetyistä entisistä kaveruussuhteista. Muutamia viikkoja sitten huomasin kuitenkin päivittäväni Facebookin statusta useamman kerran viikossa, melkein päivittäin. Pieniä ajatuksia ja tuntemuksia tuntui riittävän, mutta niistä ei ollut kuitenkaan kokonaiseksi blogimerkinnöiksi. Päätin, että kirjoitan nämä mikroblogimerkinnät mieluummin Twitteriin tai Jaikuun kuin Facebookiin. Punnitsin Jaikun ja Twitterin välillä, päädyin Twitteriin ja rekisteröidyin palveluun. Jos Jaiku olisi vielä suomalaisten käsissä, olisin todennäköisesti rekisteröitynyt sinne.

En ole maailman ahkerin mikrobloggaaja, mutta olen huomannut laiskuuden johtuvan suurimmaksi osaksi hankalasta lähestymistavasta. Minusta tuntuu vaivalloiselta ensin surffata Twitterin etusivulle, kirjautua palveluun (selain muistaa kirjautumistiedot), ja vasta sen jälkeen kirjoittaa merkintä. Liian paljon vaivaa 140 merkin takia. Haluan työpöydälle Thunderbirdin tapaisen, mutta kevyemmän ohjelman tai widgetin, jolla Twitterin päivittäminen ja seuraaminen onnistuisi ilman selainta. Kaveri suositteli muutamaa ohjelmaa, joista TweetDeckiä (kuva lopussa) olen testannut Vistassa. Se vaikuttaa ensikosketuksen jälkeen aika hyvältä. Pitäydyn Vistaa käyttäessä ainakin aluksi siinä. Ohjelma ei tunnu syövän koneen tehoja ja näkymä on muokattavissa melko monipuolisesti.

Mutta haluan myös vastaavan ohjelman Linuxille, koska käytän Eee PC:täni melkein päivittäin, ja yleensä juuri silloin tulee mieleen tweetti. Tällä hetkellä Eeessä on alkuperäiskäyttöjärjestelmä, Xandros, mutta aion jossain kohtaa palata jälleen Ubuntuun. Nyt olenkin etsimässä ongelmitta Linuxissa toimivaa Twitter-clientia. Vielä en ole yrittänyt asentaa mitään. TweetDeckin sivujen mukaan sen saisi asennettua myös Linux-järjestelmään, mutta voisin haluta Eeehen jonkun pelkistetymmän softan. Löysin maininnan, että twhirlin saisi asennettua Linuxiin, mutta sekin pyörii Adobe Airin päällä kuten TweetDeck. Löysin myös Twitter Fan Wikin, jossa on listattuna 16 erilaista Linux-softaa, mutta en jaksaisi tutustua jokaiseen.

Toivoisinkin siis saavani asiaan vihkiytyneemmältä vinkin Linuxissa toimivasta, yksinkertaisesta ja kevyestä, mutta graafisella käyttöliittymällä varustetusta, Twitter-clientista. Parasta olisi, jos ohjelma toimisi myös Xandrosissa, mutta (X)Ubuntussakin toimiva kelpaa.