Minnan nettikolo.

Hommasin nykyisen pöytätietokoneeni viime keväänä. En varsinaisesti tarvitse uutta tai tehokkaampaa tietokonetta, vaan nykyinen kokoonpano palvelee oikein hyvin. Sormissa kuitenkin syyhyää päästä jälleen räpistelemään komponentteja. Olenkin yrittänyt kaupata kaikille läheisille tietokonepäivitystä - voisin valita komponentit heidän puolestaan, koota koneen ja asentaa ohjelmat valmiiksi, ja opastaa käytössä tarpeen vaatiessa, mutta toistaiseksi kukaan ei ole lähtenyt leikkiin. Harmistus.

Päivityshalujen lisäksi taloudessamme olisi tarvetta mediaserverille tai vastaavalle laitokselle. Käytännössä samoja kuvia ja mp3-tiedostoja käytetään jopa kolmella koneella, joten ne voisi hyvin säilöä vain yhdessä paikassa kolmen sijaan. Lisäksi tiedostot, varsinkin itse otetut kuvat, pitäisi saada varmemmin turvattua. Tällä hetkellä varmuuskopiointi on täysin minun tuulieni varassa. Suurin osa kuvista on pöytäkoneellani, josta kopioin ne ulkoiselle kovalevylle satunnaisesti kerran tai pari kuussa. Osa kuvista on pelkästään läppärin kovalevyllä. Ei siis kovin varma ratkaisu.

Mietin jonkin aikaa, että hommaisin verkkokovalevykotelon, johon saisi sisään kaksi kovalevyä RAID 1:een, jolloin molemmilla levyillä on täsmälleen sama data automaattisesti. Tällöin toisen rikkoutuessa tiedostot olisivat tallessa toisella. Ehdin jo valita koteloksi RaidSonicin Icy Boxin. Pohdin kuitenkin kannattaisiko melkein 24/7 päällä oleva pöytäkone ja mediaserveri yhdistää. Nykyinen kotelo, pieni ja näppärä Silverstone SG02, ei tosin tarjoa tähän mahdollisuutta. Kotelossa on vain kaksi kovalevypaikkaa ja tarvitsisin vähintään kolme. Yksi kovalevy (nykyinen) olisi järjestelmä- ja käyttölevy ja kaksi muuta (500-750 gigatavun) kovalevyä tallennustilaa. RAID 1:kään ei tee autuaaksi, sillä se ei auta välttämään käyttäjän virheitä (väärien tiedostojen poistaminen). Kovalevyt saattavat myös tuhoutua samanaikaisesti esimerkiksi yllättävän sähköpiikin vuoksi. Kaksi kovalevyä peilattuna olisi kuitenkin varmempi kuin nykyinen “yhdellä kovalevyllä ja mahdollisesti toisella” -purkkaratkaisu.

Peruutin siis ajatuksissa muutamia askeleita taaksepäin ja päädyin vaihtamaan pöytäkoneeni kotelon. SG02:n tilalle ostin tänään (melkein uuden) Antec Mini P180 -mATX-kotelon Huuto.netin kautta. Kotelon pitäisi olla minulla viimeistään torstaina. Musta SG02 on muuten myytävänä! ;) Ostan RAID-kovalevyt myöhemmin. Aion lisäksi asentaa koneeseen (3.5-tuuman ulkoiseen paikkaan) muistikortinlukijan. Sen avulla digikameran kortin tyhjentäminen on helpompaa kuin USB-piuhan kanssa leikkiminen.

Sisäisten päivitysten lisäksi minua kiinnostaisi kokeilla helmikuussa myyntiin tulevaa Prodige Slim Revolution -näppäimistöä. Haluaisin pöydälle hieman pelkistetymmän näpyttimen. Prodige Slim Revolution on applemainen matalaprofiilinen näppäimistö, jossa on Suomen Standardisoimisliiton vahvistama uusi suomalainen näppäimistöasettelu, standardi SFS 5966 (Tietokone-lehti). Uuteen näppäimistöasetteluun on lisätty useita erikoismerkkejä, kuten promille- ja astemerkit sekä  eurooppalaisia erikoiskirjaimia, joiden käyttäminen helpottuu. Käsittääkseni uusiin näppäimistöihin päivittyy tämä uusi asettelu pikkuhiljaa.

Voi olla, että laitan Prodige-näppäimistön tilaukseen lähipäivinä. Hintakaan ei ole paha (30 euroa). Kokemuksia seuraa.

HUOM! Olen tietokoneraudan kanssa melkoinen aloittelija, joten en todennäköisesti osaa vastata mahdollisiin kysymyksiin koskien ongelmatilanteita. Aina saa tietenkin kysyä, mutta pätevää vastausta ei välttämättä aina saa. Lisäksi, komponenttien ohjekirjat tarjoavat kattavat neuvot ja opastuksen niiden asentamiseen. Tässä kirjoituksessa oikaisen suurimmat mutkat ja kerron pääpiirteissään, miten asennus etenee.

Aioin kirjoittaa tästä jo keväällä, sitten kesällä, ja syksyyn mennessä olin unohtanut koko jutun. Eli, kasasin viime keväänä pöytätietokoneen keskusyksikön omin käsin, itsevalituista komponenteista. Koska itsekoontiprojektiin lähteminen oli kovan miettimisen, pähkäilyn ja jännittämisen takana, ajattelin kirjoittaa omat kokemukseni paperille, jotta muutkin saman asian kanssa painivat uskaltaisivat kokeilla.

Uuden tietokoneen hankinta tuli ajankohtaiseksi lopputalven 2008 aikana. Katselin ensin valmiiden pakettien perään, mutta totesin etten HALUA nurkkiin pyörimään rumaa harmaata ledivaloilla koristeltua mötikkää, vaan tyylikkääseen koteloon rakennetun tehokkaan koneen. Halusin myös, että keskusyksikkö olisi pienikokoinen, mutta mini-PC-tyyliset valmiit ratkaisut olivat tehoihin nähden järjettömän kalliita. Melko nopeasti kävi selväksi, että en pystyisi löytämään haluamaani valmiina, vaan se pitäisi rakentaa osista. Harkitsin myös koneen kokoamista Shuttlen barebone-runkoon, mutta niistä ei löytynyt tarpeeksi hyvillä ominaisuuksilla varustettua pakettia edullisesti.

Koska tietokonekomponentit ovat melko arvokkaita, jouduin hetken aikaa miettimään, uskallanko koota konetta itse vai käytänkö komponenttijälleenmyyjien koontipalvelua. Toisaalta en halunnut riskeerata 150 euron prosessoria, mutta toisaalta halusin säästää jopa yli 100 euroa ja koota itse. Samalla kun mietin koneen komponentteja, yritin etsiä mahdollisimman kuvaavia ja askel askeleelta neuvovia foorumi- ja blogipostauksia, joista saisin tarvittavat tipit. Löysinkin muutaman hyvän kirjoituksen, jotka lopulta saivat minut vakuuttuneeksi, ettei koneen kokoaminen ole liian vaikeaa, kunhan on varovainen.

Vaikka en missään nimessä ajatellut, että tietokoneenkokoamistaidot olisivat kiinni sukupuolesta, Skenegroup.netistä löytynyt hauskasti kirjoitettu Nainen + tavoitteena kasata tietokone = Katastrofi? -artikkeli taisi ratkaista päätökseni koota kone itse. Kirjoituksesta oli myös konkreettista apua, sillä siitä kävi selväksi järkevä kokoamisjärjestys. Kuvista puolestaan ei kauheasti ollut tukea, koska artikkeli on kirjoitettu vuonna 2003, jolloin komponentit näyttivät erilaisilta kuin nykyään.

Suurinta etukäteiskauhistusta aiheutti piitahnan levittäminen. Piitahna (tai hopeatahna) levitetään prosessorin ja jäähdytyssiilen väliin auttamaan prosessorin viileänä pysymistä. Boxed-prosessorin mukana tulee siili ja sen pohjassa tarvittava lämpötahna, mutta halusin käyttää hieman laadukkaampaa tahnaa. Kuulemma, nettipalstojen huhuja, vakiotahna saattaa kovettua liimaksi prosessorin ja siilen väliin, jolloin osat saattavat olla jumissa keskenään. Tahnan levittäminen on melko tarkkaa puuhaa, koska jos sitä on liian vähän, prosessori saattaa ylikuumeta, ja jos sitä on liikaa, tahnaa joutuu vääriin väleihin. Tahnaongelman pelastajaksi löysin Afterdawnin keskustelupalstalta Oppaan prosessorin siilen vaihtamiseen. Ohjeessa kerrotaan kuvaavasti ja selvästi kaksi piitahnanlevitystapaa.

Komponentit

Kovan hinta- ja tehovertailun jälkeen päädyin seuraavaan kokoonpanoon. Tilasin tietokoneen komponentit noin puoliksi ja puoliksi Verkkokauppa.comista ja Multitronicista. Sopivalla kombinaatiolla säästin useita kymmeniä euroja, vaikka kummastakin satsista maksoin postikulut. Kaiken kaikkian, lasken säästäneeni 100-150 euroa, kun ostin komponentit kahdesta paikasta ja kokosin itse; sen sijaan, että olisin tilannut kaikki osat yhdestä paikasta ja ostanut päälle koontipalvelun.

• Prosessori: Intel Core 2 Duo E8200 (2,66 GHz)
• Emolevy: Gigabyte GA-G33M-DS2R (mATX)
• Muisti: 2 x 2 Gt DDR2 800 MHz (Buffalo)
• Kovalevy: Western Digital Caviar 500 Gt (AAKS)
• Näytönohjain: Sapphire ATI Radeon HD3450 256 Mt (DVI, VGA, tv-out)
• Optinen asema: Samsung SH-S203D DVD+-RW
• WLAN: Asus WL-138G V2
• OS: Windows Vista Home Premium (64-bit, OEM)
• Kotelo: SilverStone SG02B (small form factor, “kuutio”)
• Virtalähde: Antec Neo HE 430 W

Kokoaminen

Tietokoneen keskusyksikön kokoaminen kannattaa aloittaa tutustumalla kotelon, prosessorin ja emolevyn mukana tulevaan dokumentaatioon. Totesin, että näillä ohjeilla olisin saanut koneen kasaan ilman viikkojen etukäteistutkimustyötä. Kootessa kannattaa muistaa muutama perusjuttu:

• Maadoita itsesi - staattinen sähkö on kuollettavaa piirilevyille. Voit maadoittaa itsesi esimerkiksi koskemalla pistokkeen maadoituspinniä ennen kokoamisoperaatiota tai koskemalla tietokonekotelon metalliseen runkoon komponentteja käsitellessäsi. Älä pukeudu helposti sähköistäviin vaatteisiin, kuten villapaita, villasukat tai verkkarit.
• Etene rauhallisesti ja harkiten, älä tee hätäisiä päätöksiä, tarkkaile komponenteissa olevia uria ja koloja, älä käytä liikaa voimaa.
• Koske komponentteihin vain reunoista (kuivin käsin). Älä koske esimerkiksi muistikampojen, näytönohjaimen tai emolevyn piirilevyihin.

Minä etenin konetta kootessani suurinpiirtein seuraavassa järjestyksessä.

1. Avaa kotelo. Irroita mahdolliset tiellä olevat telineet, trayt ja seinät.
   
2. Emolevy esiin. Aseta se pehmeälle alustalle (esimerkiksi emolevyn mukana tuleva pehmike) pöydälle. Prosessori ja muistit on hyvä asentaa paikoilleen ennen kuin emolevyn asentaa kotelon sisälle.
3. Asenna prosessori (ohjekirjan ohjeiden mukaan). Jos et käytä prosessorin mukana toimitettavaa tahnaa, levitä tahnaa prosessorin päälle esimerkiksi Afterdawnista löytyvien ohjeiden mukaan.
   
4. Asenna prosessorijäähdytin ja -tuuletin ohjekirjan ohjeiden mukaan. Muista kytkeä tuulettimen johto emolevyn CPU FAN -liittimeen.
5. Asenna muistikammat niin, että kammoissa olevat lovet sopivat sloteissa oleviin mykyihin. Jos asennat kaksi kampaa, asenna ne samanvärisiin slotteihin. Asenna muistit painamalla niitä tasaisesti, suoraan ylhäältäpäin kunnes ne lukittuvat paikoilleen.
6. Kiinnitä emolevy kotelon sisälle, kotelon/emolevyn ohjekirjan ohjeiden mukaan. Jos kotelossa ei ole valmiina välikappaleita (spacer), laita sellaiset emolevyn ja kotelon väliin (ruuvireikien kohdalle) oikosulkujen estämiseksi. Emolevy ei saa koskea koteloon/metalliin muuta kuin ruuvireikien kohdalta.
7. Kotelon mallista riippuen, asenna järkevimmässä järjesteyksessä näytönohjain, mutta lisäkortit, virtalähde, kovalevy(t) ja optinen asema. Näytönohjain tulee tavallisimmin PCI Express x16 -väylään. Tehokkaissa näytönohjaimissa on lisäksi erillinen virtajohto. Uudenaikaiset kovalevyt ja optiset asemat kytketään emolevyyn SATA-kaapeleilla. Lisäksi kovalevyihin ja optisiin asemiin kytketään virtajohto (suoraan virtalähteestä).
8. Kytke emolevyn virtajohdot paikoilleen (pienempi neliön mallinen ja suurempi pitkulainen virtaliitin emolevyssä).
9. Kytke virta- ja reset-nappien johdot emolevylle, voit halutessasi myös kytkeä system beep-johdon emolevylle (kone piippaa käynnistyksen aikana muutaman kerran). Katso ohjeet emolevyn ohjekirjasta. Kytke myös mahdolliset kotelon etuosassa olevat liittimet emolevylle.
10. Kytke kotelon mukana tulleet tuulettimet liitännöistä riippuen joko emolevylle tai virtalähteeseen. Katso ohjeita kotelon ohjekirjasta.
11. Asenna mahdolliset lisätuulettimet. Nämä saattaa joutua asentamaan jo aikaisemmassa vaiheessa, jos kotelo on ahdas. Minä asensin lisätuulettimen vasta jälkikäteen, ja jouduin purkamaan osan komponenteista saadakseni tuulettimen kytkettyä emolevyn SYS FAN -liittimeen.

Käyttöjärjestelmä, ajurit ja ohjelmat

Kun kone on saatu kasaan, ja näppäimistö, hiiri ja näyttö kytkettyä, on aika käynnistää kone ensimmäisen kerran. Emolevyn ohjekirjasta näet, mitä nappia painamalla pääset BIOSiin tarkistamaan, että muistin määrä ja muut komponentit tunnistuvat oikein.

Emolevyn ohjeistuksessa saattaa olla maininta, että jokin asetus pitää laittaa päälle väliaikaisesti käyttöjärjestelmän asennuksen ajaksi. Tarkista siis ohjekirja tältäkin osin.

Viimeisenä, melkeinpä työläimpänä vaiheena on käyttöjärjestelmän, ajureiden ja tarpeellisten ohjelmistojen asentaminen. Käyttöjärjestelmän asennuksen jälkeen on suositeltavaa ensin asentaa emolevyn ajurit, ja sen jälkeen järjestyksessä muiden osien ajurit ja ohjelmat.

Loppusanat

Olihan se aika jännittävää ja pelottavaakin koota tietokone ensimmäistä kertaa ihan itse. Kieltämättä varsinkin prosessoria asentaessa jyskytti takaraivossa “Tämä maksoi 150 euroa, tämä maksoi 150 euroa! Älä hajota sitä!”. Tietokoneen kasaaminen ei kuitenkaan loppupeleissä ollut kovin ihmeellinen homma. Jos on jo ennestään vähän kokemusta esimerkiksi verkkokortin tai muistien asentamisesta, onnistuu muidenkin osien asennus. Suosittelen tätä muillekin asiaa harkitseville. Rohkeasti eteenpäin vain! Painotan silti, että ensin kannattaa tutustua (siis lukea) ohjekirjaset. Ja asennusnesteet kannattaa jättää väliin tällä kertaa.

Miniläppärihuuma tuntuu olevan tasaantumassa - enää ei päivittäin kuule uusista malleista, vaikka nyt jos koskaan olisi valinnan varaa. Viime viikkoina olen sattumalta törmännyt useampaan niin sanottuun all-in-1-tietokoneeseen, joka on pöytäkone, mutta siinä ei ole ollenkaan perinteistä keskusyksikköä. Näissä koneissa on suurehko näyttö ja sen reunassa tarvittavat liittimet, ja lisäksi pakettiin kuuluu näppäimistö ja hiiri ja joissain tapauksissa myös kaukosäädin. Tällaisia ratkaisuja on aiemmin nähty Applelta (iMac), mutta näemmä pikkuhiljaa konsepti on leviämässä muidenkin valmistajien liukuhihnoille. Onko all-in-1-tietokoneet seuraava trendi tietokonemarkkinoilla?

Olen jo aiemmin maininnut Asuksen aikeista tuoda Eee-perheeseen Eee Monitorin, joka tehoiltaan vastaa muita Eee-perheen tuotteita (Eee Box ja Eee PC-mallit). Muut valmistajat tuntuvat tähtäävän edullisen nettikoneen sijaan koko perheen multimedialaitteeseen. Tässä esittelyt kuvien kera HP:n TouchSmartista ja Sonyn Vaio Desktopeista.

HP:n TouchSmartista on Suomessa myynnissä tällä hetkellä IQ512sc-malli, jonka hinta on noin 1500 euroa. Koneessa on laajakulmainen 22 tuuman (1680×1050) kosketusnäyttö, Intelin Core 2 Duo T7250 -prosessori, 4 Gt käyttömuistia, 500 gigatavua kovalevytilaa ja DVB-T-digikortti. Lisäksi koneessa on polttava DVD-asema, 10/100/1000 Ethernet-liitäntä, n-standardia tukeva WLAN ja NVidia GeForce 9300M GS -näytönohjain 256 Mt:n muistilla. Käyttöjärjestelmänä on 64-bittinen Vista Home Premium - erikoisuus paketti-PC:ssä. Koneen mukana toimitetaan langaton hiiri ja näppäimistö. Koneessa on vapaana yksi PCI-Express 16x -paikka esimerkiksi tehokkaampaa näytönohjainta varten. [tekniset tiedot (PDF!)]

HP lupaa “valokuvien, videoiden ja musiikkitiedostojen käytön olevan entistä hauskempaa” kun käytössä on TouchSmart-tietokone. Kokoperheen multimedialaitos siis.

Sonyn Desktop -tietokoneita ei ole vielä myynnissä Suomessa. Valikoimassa on neljä mallistoa, kukin eri käyttäjäkuntaa varten. Olen valinnut esittelyyn kolmen malliston high-end-mallit. Näistä siis löytyy heikomminkin varustellut mallit.

Sony Vaio JS -sarja on Sonyn vastine HP:n TouchSmartille ollen selvästi koko perheen multimedialaitos. Koneesta on saatavilla myös vaaleanpunainen versio. Tällä hetkellä kallein JS-malliston kone sisältää Intel Core 2 Duo E8400 -prosessorin, 4 gigatavua muistia, 500 gigatavua kovalevytilaa, Intelin X4500HD-näytönohjaimen, n-standardia tukevan WLANin ja 10/100/1000-verkkokortin. Koneessa on 20.1 tuuman (1680×1050) näyttö, muistikortinlukija ja Blu-ray-levyjä lukeva optinen asema. Koneen laajennettavuudesta ei ole tietoa. Käyttöjärjestelmänä on Vista Home Premium 64-bit. [tekniset tiedot (PDF!)]

Aiemmin iMacista haaveillut kihlattu innostui tästä JS-koneesta. Saattaa olla, ettei meille tulekaan koskaan Applea. Kjäh.

Sony Vaio LV -sarja muistuttaa erehdyttävästi muutaman vuoden vanhaa laajakuva-kuvaputki-televisiota, vaikka syvyyttä ei toki ole kuin parikymmentä senttiä. Tylsältä, mutta tukevalta näyttävä kone sopisi toimistoon. LV-sarjan huippumalli maksaa melkein 3000 dollaria, joten sisuskaluilta odottaa aika paljon.

High-end-malli tarjoaa tehokkaan Intel Core 2 Duo E8500 -prosessorin, 4 gigatavua käyttömuistia, kaksi 500 Gt kovalevyä, FullHD-tasoon yltävän 24-tuumaisen (1920×1200) näytön, NVidia GeForce 9300M GS -näytönohjaimen 256 Mt:n muistilla ja tv-virittimen. Lisäksi koneessa on kirjoittava Blu-ray-asema, muistikortinlukija ja tietenkin n-standardin WLAN ja gigabitin verkkokortti. Käyttöjärjestelmänä on 64-bittinen Vista Ultimate. [tekniset tiedot (PDF!)]

Sony Vaio RT -sarja on näistä kolmesta tarkoitettu järeimpään käyttöön. Se on myös tyylikkäämmän näköinen kuin edellä ollut LV-malli. RT-kone näyttää hyvin varustellulta ammattilaisnäytöltä.

RT-sarjan parhaassa mallissa on neliytiminen Intel Core 2 Quad Q9400 -prosessori, 8 Gt muistia, 1000 Gt kovalevytilaa, 25.5-tuumainen (1920×1200) näyttö, kirjoittava Blu-ray-asema, muistikortinlukija, n-WLAn ja gigabitin verkkokortti. Näytönohjain koneessa on NVidia GeForce 9600M GT 512 Mt:n muistilla. Lisäksi koneesta löytyy tv-viritin. Käyttöjärjestelmänä on 64-bittinen Vista Ultimate. [tekniset tiedot]

Ostin viime huhtikuussa uuden pöytäkoneen, jonka kokosin komponenteista omin käsin. Halusin kokeilla, pystynkö kokoamaan toimivan keskusyksikön, jotta osaan myöhemmin päivittää konetta tarpeen mukaan.  Koska ostin koneen osina, pystyin hintavertailemaan osia ja niiden hintoja. Yllä olevassa taulukossa on lueteltuna pöytäkoneeni sisuskalut.

Tietokonetta ostaessa ei saa miettiä, mitä tämä ja tämä kallis komponentti maksaa puolen vuoden tai vuoden päästä. Tietokonekomponenttien hinnat laskevat jatkuvasti uusien parempien tullessa markkinoille. Siksi olinkin erittäin yllättynyt, kun viime perjantaina (17.10.) kävin läpi puolen vuoden takaisen ostoslistani, ja huomasin ettei konekokoonpanoni hinta ole muuttunut käytännössä ollenkaan. Tarkoitan tietenkin vastaavien uusien komponenttien hintoja. Nykyisetkin hinnat löytyvät yllä olevasta taulukosta. Tarkistin nykyhinnat niistä kahdesta kaupasta, josta komponentit hankin. Jos ostamaani tuotetta ei enää ollut myynnissä näissä kahdessa kaupassa, kirjasin tuotteen halvimman hinnan muista suomalaisista verkkokaupoista.

Suurin hinnanlasku on tapahtunut käyttömuistissa, jonka hinta on laskenut melkein 30 prosenttia. Ostin keväällä Buffalon 800 MHz:n DDR2-muistia, mutta nyt halvinta olisi Kingstonin ValueRAM. Toiseksi eniten hinta on laskenut Western Digitalin kovalevyssä (23 %). Jotkut komponentit ovat tällä hetkellä jopa kalliimpia kuin keväällä: muun muassa Intelin Core 2 Duo E8200 -prosessori on 10 euroa kalliimpi! Kaiken kaikkiaan, jos ostaisin samat komponentit nyt, saisin osat (Suomesta) 13 euroa edullisemmin, mikä tarkoittaa koko hinnassa 1,5 prosenttia. Keväällä Saksa ei pystynyt tarjoamaan näitä komponentteja edullisemmin kuin Suomen myyjät, mutta tämän päivän tilannetta en tiedä.